Korean nykyhistorian kysymyksiä

Kwangjun tapahtumat toukokuussa 1980, Kwangjun perintö, 1980-luku ja demokratia

- Jeollan (Chôlla, myös Honam) provinssi; jeollalaisten asema, stereotypiat, talous, politiikka; Kim Dae-jung
- Park Chung-heen murhan jälkeinen aika ja Chun Doo-hwanin vallanotto
- mielenosoitukset, sotatilan tiukentaminen
- Yhteenotot Kwangjussa 18.-21.5.1980
- “Vapaa Kwangju” 22.-26.5.80
- Kwangjun takaisinvaltaus 27.5.
- Kwangjun jäljet: Chun Doo-hwanin illegitimiteetti, idea kansasta minjungina, demokratialiike, Yhdysvaltain muuttunut kuva
- kansannousu, kapina, demokratialiike, vastarintaliike?

… jne

Mielenosoitusten verinen tukahduttaminen 18.-21.5 (isompi kuva aukeaa uudessa ikkunassa klikkaamalla)	Kwangjun kansalaiskaartin (simin’gun) jäseniä “vapaan Kwangjun” päivinä 22.-26.5.80 (isompi kuva aukeaa uudessa ikkunassa klikkaamalla)
Kwangjulaiset aseistautuivat valtaamalla reservin asevarastoja. (isompi kuva aukeaa uudessa ikkunassa klikkaamalla)	Armeijan joukot valtasivat kaupungin 27. päivän aamuna. (isompi kuva aukeaa uudessa ikkunassa klikkaamalla)

Filmimateriaalia Kwangjun tapahtumien verkkoarkistossa: mielenosoituksista, niiden tukahduttamisesta sotilasvoimin, “vapaasta Kwangjusta”, kansalaiskaartilaisista ja kaupunkilaisista, Kwangjun kukistumisesta (suorat linkit wmv-tiedostoihin)
• ensimmäinen (4:38)
• toinen (8:38)
• kolmas (7:16)

Lähteitä Kwangjun vuoden 1980 tapahtumista:
• Shin, Gi-wook and Hwang Kyung-moon: Contentious Kwangju. The May 18 Uprising in Korea’s Past and Present. Rowman & Littlefield 2003.
• Lewis, Linda: Laying Claim to the Memory of May. A Look Back at the 1980 Kwangju Uprising. U. of Hawaii Press 2002.
• Memories of May 1980. A Documentary History of the Kwangju Uprising in Korea. Korea Democracy Foundation 2003.
• Kwangju in the Eyes of the World. The Personal Recollections of the Foreign Correspondents Covering the Kwangju Uprising. The Moo-Deung Ilbo and Kwangju Citizens’ Solidarity, 1997.

Lisäys 24.11.05
Luennolla oli yhtenä neljästä Kwangjun kansannousun tukahduttamisesta kertoneesta TV-uutisten kuvasta esillä tämä, jossa on teksti “Etelä-Jeollan poliisipäällikkö An Pyông-ha pidätetty”.

En ollut katsonut tarkemmin mistä oli ollut kyse, mutta se selvisi aivan sattumalta tänään samana päivänä, kun Ohmynews-verkkolehdessä on juttu, että Kwangjun mielenosoitusten väkivaltaisesta tukahduttamisesta kieltäytynyt, vuonna 1988 edesmennyt Etelä-Jeollan poliisipäällikkö An Pyông-ha haudataan uudelleen “Kansalliseen Muistohautausmaahan”. (Se on maan puolesta kaatuneille sotilaille ja entisille presidenteille tarkoitettu “sankarihautausmaa.”) Kuten uutiskuvasta näkyy, sotilaat pidättivät Anin kaupungin valtauksen yhteydessä, ja poliisin oman tuoreen selvityksen mukaan pahoinpideltiin niin että hän kuoli seurauksiin kahdeksan vuotta myöhemmin.)

Chun Tae-il: köyhän perheen poika, Souliin-muuttaja, vaatetusteollisuuden ammattitaitoinen työläinen, tutkiva ja yhdistävä aktivisti, marttyyri; työväen, työväenliikkeen, riiston ja heikkojen työolojen symboli - kuvassa Chun Tae-il takana keskellä • Chun Tae-ilin muistosivusto; sivustolla oleva sarjakuva hänen elämästään

Hong Sông-damin piirros: toisessa kädessä kirja “Työololaki”

Chun Tae-il työväenliikkeen ja palkansaajien järjestäytymisen myyttisenä hahmona; kuvat alla Korean Ammattiliittojen Keskusjärjestöön (se radikaalimpi keskusjärjestö) kuuluvan virkamiesjärjestön Busanin osaston tilaisuudesta v. 2005. (Keskusjärjestön etusivun ylälaidassa muuten pyörii järjestäytymiseen ja voimien kokoamiseen kehottava banneri, jonka juoni alkaa Chun Tae-ilistä 35 vuotta sitten.)

Chun Tae-il -palkintojen jakaminen (jakajana oli Chunin äiti, yllä mainittu Yi So-sôn, joka mielletään poikansa perinnön jatkajaksi).

Chun Tae-ilin henki elää -esitys

• englanninnettu Joongang Ilbo -lehden kolumni, jossa Chun Tae-il tuodaan esiin arvosteltaessa nykyisten ammattiliittojen asenteita ja talouselämän ja menestyksellisen yritystoiminnan vastaisia otteita.

After reports about corruption at Kia Motors’ Gwangju plant labor union, we hear news that the union for port workers in Busan has allegedly been involved in selling jobs while violence was used at the meeting of representatives of the Korean Confederation of Trade Unions. After hearing such reports, we seriously wonder what labor unions mean to us.
In “A Single Spark,” a movie depicting the life of labor movement leader Chun Tae-il shown on screen a few years ago, the labor movement helped create humane conditions for young female factory workers, who had been suffering from starvation after days of endless work.
Mr. Chun, 35 years ago, set himself ablaze, shouting, “We are not machines. You must respect Labor Standard Acts.” Because of his dedication to the protection of the basic human rights of young female workers in sweatshops, we remember Mr. Chun as a magnificent young man.
In contrast, the 1955 Academy Award-winning film “On the Waterfront” portrayed a labor union that was often engaged in corruption and violence toward its members to win the interests of workers at the port’s loading docks.

Ammattiyhdistyksissä Chun Tae-ilin käyttämistä nykyisten ammattiyhdistysten arvosteluun on tietääkseni otettu vähän pulttia.

Park Chung-hee (1917-1979) ja Chun Tae-il (1948-1970)

Park Chung-hee: sotilas ja presidentti, Japanin armeijan upseeri ja salavasemmistolainen, Korean nykyaikaistaja, “ohramäen” (porikogae) tasoittaja, vatsojen täyttäjä, teollistaja, vallankaappaaja, autoritääri, diktaattori Yläkuvassa Park Chung-hee ja hänen vaimonsa Rva Yuk, alakuvassa pres. Park ampumassa jousella.

“Park Chung-hee’n aika”, mies ja hänen perintönsä ja aikansa jäljet aiheuttavat yhä jatkuvasti keskustelua, kiistoja ja hämminkiä, neuvottomuuttakin; kuolemasta jo 26 vuotta, mutta pysyy merkittävimpänä ja myös arvostetuimpana presidenttinä, mutta myös vihatuimpana ja arvostelluimpana; arviot hänestä vaihtelevat “nykyaikaistumisen isästä” “diktaattoriin” – harva arvio on sinänsä väärä, ja harva arvio tarpeeksi monipuolinen
– Park Chung-hee ilmaantui tietoisuuteen entistä selvempänä etenkin 90-luvun talouskriisin yhteydessä; “Park C-h -syndrooma”, Park C-h -nostalgia”, kansallisissa ja valtiollisissa romahdustunnelmissa koettu nostalgia voimakkaan kehityksen ja elämän parantumisen aikaan, voimakkaaseen johtajuuteen ja kykyyn saavuttaa tavoitteita; ajatus siitä että hänen aikanaan tavallisenkin ihmisen elämä parantui toisin kuin “IMF-kriisin” aikana; “demokratian tukahduttaja ja ihmisoikeuksien polkija – entä sitten?”

Uusi kylä -liike (Saemul undong)

Saemaûl norae (Uusi kylä -laulu)

• Kuuntele Saemaul norae Real Player -tiedostona

• Presidentti Park Chung-heen internet-muistosivusto (sivuston osoite on 5.16.co.kr, eli hänen vallankaappauksensa päivämäärä)
• Park Chung-heen elämä monisataosaisena (!) artikkelisarjana Chosun Ilbossa: artikkelilistan ensimmäinen sivu ja viimeinen sivu; kirjoittaja on toimittaja Cho Gab-je, Parkin suuri ihailija, kova konservatiivi ja antikommunisti

Tarkastusryhmän tapaus (Simhwajo深化調 sakôn)

Kim Jong-ilin valtaannousun yhteydessä olleista puhdistuksista on ollut yleistä tietoa, mutta nyt Sindonga-kuukausilehti julkaissut P-K:sta paenneen korkean tason virkailijaksi sanotun henkilön käsikirjoituksen, jossa selostetaan 1990-luvun lopun poliittisia puhdistuksia yksityiskohtaisesti. (Tämä on kyseisen kirjoituksen referointia. Valokuvat myös samasta jutusta.)
Kyse olisi ollut Kim Jong-ilin (KJI) vanhaan valtaan kohdistamasta puhdistuskampanjasta, jossa keskeisessä osassa oli erään vakoojajutun jälkeen perustettu “kontrollikomitea” ja sen toiminta Kim Jong-ilin valtuuttamana eri valtioelinten puhdistuksissa ja Kim J-i:n vallan vahvistamisessa
Kim Il-sungin (KIS) kuoleman jälkeen Kim J-i:n vallan tiellä isän lähipiiri

Puolueen valvontaelimet liian heikkoja poika-Kimin puhdistussuunnitelmia varten; myös suuret vaikeudet vanhan Kimin kuoleman jälkeen kuten nälänhädän alkaminen, joten päätettiin ryhtyä aatteelliseen sotaan (sasang chônjaeng) ja nostattaa kriisitilanne: “Yhdysvaltain imperialistit ja Etelä-Korean nukkehallitus juonivat hyökkäystä”
Tilannetta pidettiin aluksi Kim Il-sungin kuoleman jälkeen julistetun liikekannallepanon jatkona, eikä asia herättänyt entistä kummempaa huomiota, mutta kun So Kwan-hi’n vakoojatapaus julkistettiin alkoi käydä ilmi että oli tosi kyseessä.

So Kwan-hi (서관히), puolueen keskuskomitean maataloussihteeri

So Kwan-hi oli puolueen keskuskomitean maataloussihteeri eli Kim I-s:n alaisuudessa pitkään työskennellyt korkea-arvoinen puoluemies. Hän oli jo valmiiksi pidätettynä lannoitekavallusjutun takia Yhteiskunnallisen turvallisuuden virastossa (Sahoe anjônsông) ja kun Kim J-i sai hänen kavallustapauksensa eteensä, hän antoi puolueen “kontrollikomitean” (chojik chidobu che1-bu) päällikölle Jang Song-taekille käskyn keittää kasaan kovemman luokan jutun. Tämä kävi toimeen ym. virastossa. So Kwan-hi’stä saatiin Korean sodasta alkaen toiminut vakooja tarttumalla hänen sodan aikaisissa henkilötiedoissaan olevaan kuukauden mittaiseen aukkoon. Sinä aikana hän olisi saanut koulutusta ja ottanut tehtävät vastaan Etelä-Korealta.
So Kwan-hi teloitettiin elokuussa 1997 häntä vastaan todistamaan laitetun naisen kanssa.

Etelä-Korean vastaisen mielialan nostattaminen, vallankumoustietoisuus, kriisi- ja sotatunnelma.
Pohjois-Korean kansalaisten henkilötiedot ja henkilöhistoria, johon on tarkasti merkitty menemiset ja tulemiset; näissä tiedoissa (mahdollisesti) olleiden aukkojen perusteella So Kwan-hi voitiin naulata.
Tähän asti Yhteiskunnallisen turvallisuuden virasto huomattavasti heikompi kuin Valtion turvallisuuden suojelukomitea (Kukka anjôn powibu) tai “armeija ensin” (sôn’gun 先軍) -politiikan ansiosta noussut Armeijan Suojelutoimisto (Inmin muryôkpu powisaryôngbu), mutta nyt sen asema alkoi nousta

Jang Song-taek (장성택), puolueen organisaatio-osaston (당 조직지도부) päällikkö

Turvavirasto kehitti “Yongsongin vakoojatapauksen” So’n jutun lisäksi, sen toinen näytös. Sodan aikana Etelä-Korean kaukopartio oli tunkeutunut Pjongjangin Yongsongiin, mikäli yleisesti tiedossa ollut sotajuttu. Nyt virasto sanoi että siellä oli lymynnyt vakoojia sodasta alkaen. Jopa aseita löydettiin, oikeasti vakoojantorjuntakoulutuksessa näytillä olleita vihollisen vehkeitä. “Vakoojista” suurin osa oli puolueihmisiä, useimmat vanhoja, jotkut jo kuolleita.

Nyt Yhteiskunnan Turvavirasto sai KIJ:ltä tehtäväksi maanlaajuisen henkilötietojen ja -historian tarkistamisen.

Virasto kokosi maanlaajuisen organisaation, “tarkastusryhmän” (simhwajo), jossa oli 8000 jäsentä. Toimiessaan 1997-2000 sen sanotaan puhdistaneen yhteensä 25 000 henkilöä.

Mun Song-sul (문성술) suurlähettiläänä Indonesiassa

Ensimmäinen pidätetty oli puolueen keskusosaston (?) (tang chungang ponbudang ch’ongbisô) pääsihteeri Mun Song-sul; nyt selvisi millä ja kenen valtuuksilla liikuttiin ja kuinka vakavasta asiasta kyse. Pelko levisi kaikkialle.

Kontrolliryhmän johtaja Jang Song-taek Mun Song-sulin vanha vihollinen; Mun oli puolueessa asemassa jossa oli vastuussa KIL-KJI-vallansiirrossa ja piti myös silmällä KJI:n sukulaisten valtapyrkimyksiä; oli ollut hankauksia Jangin kanssa.
Etelä-Phyonganin (P’yôngan) provinssin puoluesihteerin So Yun-sokin pidätys; siinäkin osansa henkilösuhteilla, sillä Tarkastusryhmässä johtavassa asemassa oleva Chae Mun-dok oli joutunut So’n toimesta uudelleenkoulutukseen.
Tarkastusryhmä tarttui etenkin Korean sodan aikaisiin henkilöhistorioihin; P-K:ssa erittäin tarkat henkilörekisterit, ja ei kovin yllättävästi sodan aikaisessa sekasorrossa aukkoja oli. (Tämä tarkoitti myös sitä että moni “tarkastuksen” ja sen seurausten kohteeksi joutunut oli iäkäs, sodan kokenutta sukupolvea.)
Koska poliittisten rikollisten perheenjäsenetkin vietiin leireille, kuorma-autoliikenne Pjongjangista oli suurta; “eikä kukaan luullut niitä muuttokuormiksi”.
(Kidutusta tunnustusten saamiseksi, surmia, teloituksia. )
Mun Song-sul vaati häntä pidättämään tulleilta nuorilta tarkastusryhmäläisiltä saada tavata Chae Mun-deokin. Tämä tuli, ja Mun vetosi asemaansa. Chae sanoi ryhmäläisille: “Tapatte tai otatte tunnustuksen. Toimikaa!” Mun kuoli tiettävästi kuulusteluissa.
“Tarkastusryhmän juridiset otteet erosivat muista viranomaisista. Vähentääkseen vangittujen määrää ja parantaakseen tuloksiaan teloituksen tehtiin vankilassa tunnustuksen ja rikoksen määrittelyn jälkeen esimiehen hyväksyttyä asian.”

KJI moitti Valtion Turvallisuuskomiteaa (Kukka Anjôn Powibu) ja Armeijan Suojelutoimistoa (sotilastiedustelu, Muryôkpu Powisaryôngbu) siitä että nämä eivät olleet tehneet mitään kun Yhteiskunnan Turvavirasto pyydysti vakoojia. V. 2000 alussa nämä kaksi elintä kokoontuivat vakoojajahdin nimissä mutta todellisen tarkoituksenaan Valtion Turvaviraston suitseminen.
Turvaviraston mielivaltaa oli protestoitu Jang Song-taekille, joka raportoi KJI:lle että kyseinen valittaja oli kateellinen ja haittasi Tarkastusryhmän toimintaa; KJI lähetytti protestoijan, vanhan miehen puolueen keskeisessä asemassa, kirjaimellisesti koulun penkille. Tämä osoitti että Turvavirasto oli jopa puolueen yläpuolella.

Valtion Turvallisuuskomitea ja Sotilastiedustelu käyttivät omia verkostojaan ja asensivat kuuntelulaitteet Tarkastusryhmän kuulustelutiloihin. Nämä kaksi elintä laativat raportin Tarkastusryhmän väärinkäytöksistä ja sen toiminnasta johtuneesta yhteiskunnallisesta sekasorrosta ja liittivät nauhoitukset todistusaineistoksi. Raportti annettiin KJI:lle.
KJI sai tietää että itse käynnistämänsä puhdistushanke oli aiheuttanut pelkoa ja sekasortoa ja kansan mielialojen huonontumista. KIJ ryhtyi esiintymään kansan ja valtion pelastajana.
KJI pyrki tekemään tästä jutusta oman “Minsaengdanin tapauksensa”; se oli ollut 1930-luvulla Mantsurian sissien parissa tapahtunut solutusjuttu joka oli johtanut keskinäisiin epäilyihin ja surmaamisiin. Juttu, jossa KIS oli esitetty pelastajana, oli P-K:n mytologiassa ja KIS-propagandassa keskeinen. [Propagandakuva jossa KIS polttaa Minsaengdan-dokumentit ja vapauttaa sissit epäilyistä]

KJI:stä tulikin siis pelastaja vallanhimoisten yksilöiden juonien kohteeksi joutuneille henkilöille, kuten KIS:sta Minsaengdan-epäilyjen kohteeksi joutuneille sisseille 30-luvulla Mantsuriassa.
KJI määräsi puhdistukset Yhteiskunnan Turvavirastossa ja Tarkastusryhmässä; Jang Song-taekin teot sälytettiin lähimmille alaisille kuten Chae Mun-deok, jotka teloitettiin.
Elimen nimi muutettiin Yhteiskunnan Turvavirastosta (Sahoe Anjônsông) Kansan Turvavirastoksi (Rauhanturvavirastoksi) (Inmin Poansông).
KJI vapaututti Tarkastusryhmän vangitsemat henkilöt ja järjestytti kansankokouksia vapautettujen vastaanottamiseksi ja hänen oman laupeutensa propagoimiseksi. Tilaisuuksista tuli kuitenkin vaikutukseltaan muuta, sillä pelon ja kauhun ilmapiiri ei ollut haihtunut, ja jotain taas pelättiin tapahtuvaksi. Ihmiset myös etsivät omaisiaan pelon vallassa. Loput tilaisuudet peruttiin.
Noista ajoista lähtien propagoitu KJI:n “rakkauden ja luottamuksen politiikka” on yritystä paikata KJI:n noissa tapahtumissa ryvettynyt maine.

“Yksi syy miksi Tarkastusryhmän toimet saivat niin paljon tuhoa aikaan oli Kim Jong-ilin pelkurimainen (sosimhada) luonne. Jopa KJI itse oli peloissaan nähdessään raportit Tarkastusryhmän alati nostattamista vakoojajutuista. Sen vuoksi hän ei jättänyt Tarkastusryhmän laatimia teloituslistoja allekirjoittamatta, ja vaikka listoilla oli monia hänelle uskollisia henkilöitä, hän ei epäilyiltään antanut heidän elää.”
“Nykyäänkin aatteellinen sota on välttämätöntä Pohjois-Korean järjestelmän ylläpitämiseksi.”

• Yllä referoitu “Tarkastusryhmän tapauksesta” kertova käsikirjoitus Shindonga-kuukausilehden julkaisemana.

Aiemmassa luento 20.10.05 - Pohjois-Korea 1 -viestissä on pitkä pätkä luentomuistiinpanoja jotka jäivät kyseisellä luennolla käymättä läpi ja jotka tulevat esiin tällä viikolla.

Pohjois-Korea-luennossa sokerina pohjalla on ns. “Tarkastusryhmän tapaus” (Simhwajo sakôn), joka liittyy Kim Jong-ilin valtaannousun ja vallan vakiinnuttamisen yhteydessä 1990-luvun lopulla tehtyihin puhdistuksiin. Sindonga-viikkolehti on julkaissut maasta paenneen korkean puoluemiehen käsikirjoituksen, jossa kyseiset tapahtumat alkaen vakoojajuttujen kokoonkeittämisestä selostetaan juurta jaksain.

Nyt “Tarkastusryhmän tapaus” ensi kertaa millään länsimaisella kielellä (?) Korean nykyhistorian kysymyksiä -kurssilla! ;)

(Luennon jälkeen tämä viesti uusitaan vastaamaan luennon sisältöä.)

Ja hyvät kurssilaiset, toivon myös hieman suurempaa aktiivisuutta loppukirjoitelman suhteen! (Katsokaa esseeaiheita-viesti.)

Pieni lisäys kurssin ohjelmaan, ettei luennointi mene pelkäksi merkkimiesten tekojen, aikakausien, vuosilukujen ja suurten linjojen luettelemiseksi. Minulla on omassa tutkimusmateriaalissani ummet ja lammet monivaiheisesta elämästään japanilaiskaudelta alkaen kertoneen “Kwonin vaarin” juttuja liuska toisensa perään, joilla saa Etelä-Korean nykyhistoriaa mielenkiintoisesti valotetuksi nimenomaan yksityisen ihmisen kokemusten ja näkemysten kannalta.

“Kwonin vaari” (Kwôn harabôji, Grandfather Kwôn) piti alkuvuoteen 2000 saakka pesulaa seudulla, jolla pääosin tein tutkimustani. Hän oli ällistyttävän puhelias mies; joskus kiusallinen ominaisuus seudun väelle jonka täytyi joutua omiin töihinsä hänen seurastaan mutta sopiva tutkijalle jolla ei ollut syytä suitsia hänen suutaan. Tosin hän ei minun kysymyksistäni tai keskustelun johdatteluistani juuri piitannut vaan puhui lähinnä omista aiheistaan, mutta kuulinpahan ainakin puhetta tutkimuskohteen omilla ehdoilla. Lisää Kwonin vaarista tämän viikon luennolla.

• Kuvia Kwonin vaarista vuosilta 1999-2002

“Suuri johtaja toveri Kim Il-sung paljastaa ja kritisoi nationalistien vääristyneitä käsityksiä.” (Kuvan lähde: DPRK Studies - The Art of Propaganda, Nationalistic Themes in the Art of North Korea.)
En varmuudella pysty ajoittamaan tätä kuvaa Pohjois-Korean historiallisessa mytologiassa, mutta kyse lienee Mantsurian-ajasta, koska virallisen historian mukaan hän palasi vuonna 1945 maahan voittajana ja itsestäänselvänä johtajana, ja silloin hän tuskin enää saattoi olla kuvan kaltaisessa asemassa. Huomatkaa nationalistien korealaisasut; aikaisemmassa viestissä olleessa valokuvassahan “nationalisti” Cho Man-sik oli korealaisasussa. En ole koskaan nähnyt mitään kuvaa Kim Il-sungista (tai jopa ylipäänsä pohjoiskorealaisesta miehestä) sellainen yllä - kai sellainen on liiaksi vanhan “feodaalisen” yhteiskunnan merkki. Naiset ovat taas aivan eri asia…

Luentomuistiinpanot jatkuvat:

- Buzo (s. 19) määrittelee KIS:n ominaisuuksiltaan juuri parhaaksi stalinistiseksi kaaderiksi: ei kotikommunisti (Stalinin epäilemiä), itsekuri, johtamiskyky, työmoraali, tarpeeksi vähäinen kiinnostus ideologiaan

Oliko KIS lähinnä Stalinistinen johtaja, vai lähempänä perinteistä korealaista kuninkuutta? Buzo selvästi stalinismin kannalla, Cumings (1993) vähättelee
– Chosônin kuninkaat “byrokraattisia” kuninkaita, eivät jokapaikan neuvojia (”on-the-spot guidance”) tai kaikentietäviä filosofeja
– militarismi ehkäpä kaikkein eroavin piirre esimoderniin Koreaan verrattuna (sama koskee aikaisempaa Etelä-Koreaakin)
– Kim I-s ja Kim Jong-il “vanhemmallisena” johtajana (esim. ôbôi suryông, “parent leader”); korean sana ôbôi tarkoittaa molempia vanhempia; johtajuuden “äidillinen” ulottuvuus (KIS syleilemässä kansalaisiaan); perinteinen korealainen “etäisyys” isän ja pojan välillä

“Huolehtimassa sotilaan terveydestä”

“700 000 japaninkorealaisen suuri vanhempi (ôbôi)

– Valtarakenteet, vallan tasapaino Chosônissa kuninkaan ja virkamiehistön välillä; näiden vankka linjasukupohja, kyky ja mahdollisuus pitää kuningas aisoissa (kahdella diktatorisimmalla kuninkaalla historiallisessa nimessä alentava pääte -gun kun muilla -jo tai -jong)
- (Kannattaa huomata että P-K itse ei missään nimessä hyväksy ajatusta P-K:n johtajuudesta konfutselaisena; tämä nähtiin kesällä 2005 Euroopan Korean-tutkimuksen yhdistyksen (AKSE) kokouksessa, jossa esitystä konfutselaisten piirteiden käyttämisestä P-K:n nykyvallan legitimoinnissa pidettiin herjauksena Johtajaa ja Järjestelmää kohtaan

(jatkuu…)

(Kopioi-liitä -otos luentomuistiinpanoista)

(Luennon lopulla aloitettu Pohjois-Korea -osuus tulee erikseen yhtenä pötkönä.)

Näin aluksi:

“Eläköön Suuri Neuvostoarmeija” (Widaehan Ssobet’ŭ Kundae Manse)
Kuva pohjoiskorealaisesta aapisesta vuodelta 1956 kohdalta ㅎ(h), haebang (vapautus): Neuvostoliitto Korean vapauttajana 1945. Pohjois-Korean historiankirjoitus muuttui 1950-luvun lopulla niin, että NL:n osuus häivytettiin ja vapauttajana esitettiin Kim Il-sung.
(Picture provided by Owen - thanks!)

Lisää aiheiden luonnostelua tulossa.

Linkki, josta edellisen luennon jälkeen minulta kysäistiinkin: