Korean nykyhistorian kysymyksiä

29.11.2005

luento 1.12.05 - “IMF-kriisi” - talous ja yhteiskunta

Kategoria: luennot | Etelä-Korea - Antti Leppänen klo 16:35

Kuva Hankyoreh21-viikkolehdessä 11.12.1997 talouskriisin puhjettua ja Etelä-Korean suostuttua Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF, International Monetary Fund) lainaehtoihin. Meksiko-luurankoa kouransa alla pitelevällä uhkaavalla IMF-hahmolla on länsimaiset piirteet; edessä korealaisasuinen “kansaa” edustava hahmo parhaillaan kamppailee kaiketi korealaisen kapitalistin kanssa, mihin IMF nyt on tulossa puuttumaan.

21.11.2005

luento 24.11.05 - Kwangju 1980, 80-luku ja demokratia

Kategoria: luennot | Etelä-Korea - Antti Leppänen klo 8:21

Kwangjun tapahtumat toukokuussa 1980, Kwangjun perintö, 1980-luku ja demokratia

- Jeollan (Chôlla, myös Honam) provinssi; jeollalaisten asema, stereotypiat, talous, politiikka; Kim Dae-jung
- Park Chung-heen murhan jälkeinen aika ja Chun Doo-hwanin vallanotto
- mielenosoitukset, sotatilan tiukentaminen
- Yhteenotot Kwangjussa 18.-21.5.1980
- “Vapaa Kwangju” 22.-26.5.80
- Kwangjun takaisinvaltaus 27.5.
- Kwangjun jäljet: Chun Doo-hwanin illegitimiteetti, idea kansasta minjungina, demokratialiike, Yhdysvaltain muuttunut kuva
- kansannousu, kapina, demokratialiike, vastarintaliike?

… jne


Mielenosoitusten verinen tukahduttaminen 18.-21.5
(isompi kuva aukeaa uudessa ikkunassa klikkaamalla)

Kwangjun kansalaiskaartin (simin’gun) jäseniä “vapaan Kwangjun” päivinä 22.-26.5.80
(isompi kuva aukeaa uudessa ikkunassa klikkaamalla)

Kwangjulaiset aseistautuivat valtaamalla reservin asevarastoja.
(isompi kuva aukeaa uudessa ikkunassa klikkaamalla)

Armeijan joukot valtasivat kaupungin 27. päivän aamuna.
(isompi kuva aukeaa uudessa ikkunassa klikkaamalla)

Filmimateriaalia Kwangjun tapahtumien verkkoarkistossa: mielenosoituksista, niiden tukahduttamisesta sotilasvoimin, “vapaasta Kwangjusta”, kansalaiskaartilaisista ja kaupunkilaisista, Kwangjun kukistumisesta (suorat linkit wmv-tiedostoihin)
ensimmäinen (4:38)
toinen (8:38)
kolmas (7:16)

Lähteitä Kwangjun vuoden 1980 tapahtumista:
• Shin, Gi-wook and Hwang Kyung-moon: Contentious Kwangju. The May 18 Uprising in Korea’s Past and Present. Rowman & Littlefield 2003.
• Lewis, Linda: Laying Claim to the Memory of May. A Look Back at the 1980 Kwangju Uprising. U. of Hawaii Press 2002.
Memories of May 1980. A Documentary History of the Kwangju Uprising in Korea. Korea Democracy Foundation 2003.
Kwangju in the Eyes of the World. The Personal Recollections of the Foreign Correspondents Covering the Kwangju Uprising. The Moo-Deung Ilbo and Kwangju Citizens’ Solidarity, 1997.

Lisäys 24.11.05
Luennolla oli yhtenä neljästä Kwangjun kansannousun tukahduttamisesta kertoneesta TV-uutisten kuvasta esillä tämä, jossa on teksti “Etelä-Jeollan poliisipäällikkö An Pyông-ha pidätetty”.

En ollut katsonut tarkemmin mistä oli ollut kyse, mutta se selvisi aivan sattumalta tänään samana päivänä, kun Ohmynews-verkkolehdessä on juttu, että Kwangjun mielenosoitusten väkivaltaisesta tukahduttamisesta kieltäytynyt, vuonna 1988 edesmennyt Etelä-Jeollan poliisipäällikkö An Pyông-ha haudataan uudelleen “Kansalliseen Muistohautausmaahan”. (Se on maan puolesta kaatuneille sotilaille ja entisille presidenteille tarkoitettu “sankarihautausmaa.”) Kuten uutiskuvasta näkyy, sotilaat pidättivät Anin kaupungin valtauksen yhteydessä, ja poliisin oman tuoreen selvityksen mukaan pahoinpideltiin niin että hän kuoli seurauksiin kahdeksan vuotta myöhemmin.)

19.11.2005

luento 17.11.05 - Chun Tae-il

Kategoria: luennot | Etelä-Korea - Antti Leppänen klo 6:33
Chun Tae-il: köyhän perheen poika, Souliin-muuttaja, vaatetusteollisuuden ammattitaitoinen työläinen, tutkiva ja yhdistävä aktivisti, marttyyri; työväen, työväenliikkeen, riiston ja heikkojen työolojen symboli

- kuvassa Chun Tae-il takana keskellä

Chun Tae-ilin muistosivusto; sivustolla oleva sarjakuva hänen elämästään

  • “marttyyri” (yôlsa), säilynyt myyttisenä (ja myös ristiriidattomana!) hahmona, esikuvana oikeuksien puolustamisessa, järjestäytymisessä, tietoistumisessa
  • “Chun Tae-ilin henki”, kuinka sitä vaalitaan, kuka sitä vaalii, minkä asioiden ajamiseksi sitä käytetään; Chun Tae-iliin vedotaan yhtä lailla puhuttaessa työväestön, etenkin pätkätyöläisten huonosta asemasta kuin järjestäytyneen työväestön vientiteollisuutta ja maan asioita haittaavasta asenteesta ja toiminnasta (”mitä Chun Tae-il olisi tehnyt”, “jos Chun Tae-il olisi nyt täällä”)
  • Syntyi 1948 Daegussa, lähellä Park Chung-heen kotiseutua, niihin aikoihin kun Park oli nuorena upseerina mukana salaisissa kommunistitouhuissa; isä ompelijana tehtaassa, ammattitaitoinen työntekijä siis (vrt. japanilaisajan teollistuminen), myöhemmin vaatetusyrittäjä muutamalla ompelukoneella; viinaanmenevä, aina veloissa, konkursseja, satunnaistöitä
  • äiti Yi So-sun (Yi So-sôn) tuollaisen tilanteen tyypillinen, stereotyyppinenkin, korealaisnainen: vahva, elinvoimainen (saenghwallyôk!); vieläpä isä jap. teloittama, itse pakkotyössä (työvelvollisena) sodan aikana; naimisiin mentyään elätti perhettä; voimakaskohtaloinen nainen (p’alchaga sen yôja), että äidin voimakastahtoisuus oli myös kohtaloa joka vaikutti ympäristössä etenkin perheenjäseniin; että Chun Tae-ilin polttoitsemurhan jälkeen joku perheenjäsen sanonut että äiti tappoi Tae-ilin (viittaa siis siihen että äidin vaikutus oli tehnyt pojasta niin päättäväisen)
  • perhe oikeastan sangen tyypillinen 50- ja 60-luvun vähävarainen perhe; elää niillä näillä, muuttaa usein, hajaantuu ja on jälleen yhdessä; Chun Tae-il usein erossa perheestään, paljolti omillaan 14-vuotiaasta Soulissa, Busanissa, Daegussa
  • Chun Tae-il piti siis jatkuvasti päiväkirjaa (johon Cho Yông-nae’n kirjoittama elämäkerta perustuu; kirjoitti muistiin omaa elämäänsä ja havainnoi yhteiskuntaa tarkasti ja kriittisesti (vrt. myöhempi aktiivisuus)
  • Soulin läpi virranneen Cheonggyecheon-joki katettiin 1960-luvun vaihteesta lähtien, sen varrella olleet hökkelit purettiin, ja tilalle rakennettiin liikerakennuksia kuten Rauhanmarkkinat (P’yônghwa Sijang; sijang = markkinat, liikerakennus), jonka kolmessa kerroksessa vaatetehtaita ja alakerrassa tukku- ja vähittäismyymälät
  • Siis vaatetehtaita, monikossa; yhdessä suuressa liikerakennuksessa kymmeniä tai satoja eri vaatetehtaita joissa työntekijöitä kourallisesta useisiin kymmeniin; Chun Tae-il selvitti 70-luvun vaihteessa että alueen kolmessa liikekeskuksessa oli 800 tehtaassa 20 000 työntekijää
  • Tehtaassa leikkaaja, apulaisleikkaaja, ompelija, apulaisompelija, apulainen; leikkaajat yleensä miehiä ja parhaiten palkattuja, muut yleensä naisia, joita työvoimasta 80-90%; Chun selvitti että Rauhanmarkkinoiden 10000 työntekijästä oli 4000 ompelijaa, 4000 apulaista, 300 leikkaajaa ja 400 apulaisleikkaajaa
  • Chun Tae-il Chyeonggyecheonin liepeille -64, vaatetehtaaseen apulaiseksi (sida) -65; palkka aluksi 1500W/kk, joka ei riittänyt edes asumiseen, tai kahvikupilliseen päivässä; kokemuksellaan pääsi pian apuompelijaksi, 3000W/kk; myöhemmin toisessa tehtaassa ompelijaksi
  • työolot helvetilliset; 14-15 h päiviä 1,5m korkeissa huoneissa (välikatot tilan säästämiseksi), pöly, lika, pimeys, ahtaus, huono ilma, kiireisten kausien ylityöt; vakavat terveysongelmat
  • Chun Tae-ilin “tietoisuuden” kasvu ja kehittyminen; hakeutuminen leikkaajaksi palkan alentumisen uhallakin jotta voisi parantaa leikkaajista riippuvaisten työntekijöiden asemaa

  • Hong Sông-damin piirros: toisessa kädessä kirja “Työololaki”
  • Työololaki (kûllokijunpŏp); keskeinen osa Chunin aktivismia oli pelkkä kyseisen lain noudattamisen ajaminen (mitä sanoi polttoitsemurhaa tehdessä!); keskustelut ja lähentyminen isän kanssa, hänen tietonsa vanhasta työväenliikkeestä
  • Pabohoe (Hölmöjen yhdistys), Chunin ympärille kerääntyneitä vaatetusteollisuuden työläisiä; “hölmöjä” siksi että he olivat eläneet ja työskennelleet siihen mennessä vaatimatta oikeuksiaan ja lakien noudattamista, ja myös siksi että vain “hölmöt” kuvittelevat voivansa perustaa ammattiyhdistyksen; “hölmöksi” sanoivat Chunia myös vanhemmat leikkaajat kun Chun puhui heille yhdistymisestä
  • Chunin elämäkerran kirjoittaja muotoilee “Chun Tae-ilin filosofiaa”; syrjittyjen ja sorrettujen olojen todellisuuden huomaamisesta nousevaa tietoisuutta, joka muuttuu myös teoiksi; samastuminen muihin samoissa oloissa oleviin, ykseys heidän kanssaan
    –> Chun Tae-ilin esimerkki hyvin tärkeä myöhemmille minjung-ideologian muotoiluille
  • työoloaktivismi: Chun yhteydessä Soulin työsuojelutarkastajaan, työministeriöön, viestimiin; viestimissä näkyvyyttä, mutta viranomaiset torjuvia
  • Mielenosoituksen järjestämisen epäonnistuminen, sai kuitenkin järjestysvallan liikkeelle; myös Keskustiedustelupalvelu puuttui asiaan
    – Suuri mielenosoitus marraskuun 13:ksi; satoja ihmisiä paikalla, ja siinä Chun sytytti itsensä tuleen, huusi iskulauseensa, ja kuoli illalla sairaalassa
    –> Mittavat seuraukset aivan välittömästi, lakkoliikehdintää, poliittisiakin, mutta tulevan Yusin-diktatuurin aikana pysyvämpi järjestäytyminen ei ollut mahdollista
  • Chun Tae-il työväenliikkeen ja palkansaajien järjestäytymisen myyttisenä hahmona; kuvat alla Korean Ammattiliittojen Keskusjärjestöön (se radikaalimpi keskusjärjestö) kuuluvan virkamiesjärjestön Busanin osaston tilaisuudesta v. 2005. (Keskusjärjestön etusivun ylälaidassa muuten pyörii järjestäytymiseen ja voimien kokoamiseen kehottava banneri, jonka juoni alkaa Chun Tae-ilistä 35 vuotta sitten.)

    Chun Tae-il -palkintojen jakaminen (jakajana oli Chunin äiti, yllä mainittu Yi So-sôn, joka mielletään poikansa perinnön jatkajaksi).


    Chun Tae-ilin henki elää -esitys


    englanninnettu Joongang Ilbo -lehden kolumni, jossa Chun Tae-il tuodaan esiin arvosteltaessa nykyisten ammattiliittojen asenteita ja talouselämän ja menestyksellisen yritystoiminnan vastaisia otteita.

    After reports about corruption at Kia Motors’ Gwangju plant labor union, we hear news that the union for port workers in Busan has allegedly been involved in selling jobs while violence was used at the meeting of representatives of the Korean Confederation of Trade Unions. After hearing such reports, we seriously wonder what labor unions mean to us.
    In “A Single Spark,” a movie depicting the life of labor movement leader Chun Tae-il shown on screen a few years ago, the labor movement helped create humane conditions for young female factory workers, who had been suffering from starvation after days of endless work.
    Mr. Chun, 35 years ago, set himself ablaze, shouting, “We are not machines. You must respect Labor Standard Acts.” Because of his dedication to the protection of the basic human rights of young female workers in sweatshops, we remember Mr. Chun as a magnificent young man.
    In contrast, the 1955 Academy Award-winning film “On the Waterfront” portrayed a labor union that was often engaged in corruption and violence toward its members to win the interests of workers at the port’s loading docks.

    Ammattiyhdistyksissä Chun Tae-ilin käyttämistä nykyisten ammattiyhdistysten arvosteluun on tietääkseni otettu vähän pulttia.

    18.11.2005

    luento 17.11.05 - Park Chung-hee

    Kategoria: luennot | Etelä-Korea - Antti Leppänen klo 9:53

    Park Chung-hee (1917-1979) ja Chun Tae-il (1948-1970)

    Park Chung-hee: sotilas ja presidentti, Japanin armeijan upseeri ja salavasemmistolainen, Korean nykyaikaistaja, “ohramäen” (porikogae) tasoittaja, vatsojen täyttäjä, teollistaja, vallankaappaaja, autoritääri, diktaattori

    Yläkuvassa Park Chung-hee ja hänen vaimonsa Rva Yuk, alakuvassa pres. Park ampumassa jousella.

    “Park Chung-hee’n aika”, mies ja hänen perintönsä ja aikansa jäljet aiheuttavat yhä jatkuvasti keskustelua, kiistoja ja hämminkiä, neuvottomuuttakin; kuolemasta jo 26 vuotta, mutta pysyy merkittävimpänä ja myös arvostetuimpana presidenttinä, mutta myös vihatuimpana ja arvostelluimpana; arviot hänestä vaihtelevat “nykyaikaistumisen isästä” “diktaattoriin” – harva arvio on sinänsä väärä, ja harva arvio tarpeeksi monipuolinen
    – Park Chung-hee ilmaantui tietoisuuteen entistä selvempänä etenkin 90-luvun talouskriisin yhteydessä; “Park C-h -syndrooma”, Park C-h -nostalgia”, kansallisissa ja valtiollisissa romahdustunnelmissa koettu nostalgia voimakkaan kehityksen ja elämän parantumisen aikaan, voimakkaaseen johtajuuteen ja kykyyn saavuttaa tavoitteita; ajatus siitä että hänen aikanaan tavallisenkin ihmisen elämä parantui toisin kuin “IMF-kriisin” aikana; “demokratian tukahduttaja ja ihmisoikeuksien polkija – entä sitten?”

  • syntyi 1917 Gumissa lähellä Daegun kaupunkia; perhe ilmeisesti ei varakas, ympäristön tukijoiden avulla pääsi käymään koulua; keskikoulun jälkeen opettajaseminaarissa 1932–37; surkeat arvosanat
  • – naimisiin vanhempien määräämän tytön kanssa vielä koulussa ollessa, sai tyttärenkin mutta jätti nämä pian; valmistui kansakoulunopettajaksi, toimi opettajana 1937–40 (kannattaa muistaa, mitenkään Parkia arvioimatta, että opetus tapahtui tuolloin japaniksi)
  • hakeutui Japanin armeijan Mantsurian Upseerikouluun 1940; edes Cho Gab-je ei väitä että motiivina olisi ollut halu hankkia taitoja taistella Korean itsenäisyyden puolesta, vaan pitkäaikainen halu tulla sotilaaksi; upseerikoulussa arvosanoiltaan parhaita, valmistui peruskurssilta 1942 ja jatkokurssilta Japanissa 1944; osallistui taisteluihin kiinalaisia kommunistijoukkoja muttei tiettävästi korealaississejä vastaan
  • “Takaki Masao” (高木正雄) hänen japanilaisnimensä; Park C-h ei nimenmuutoksessa eronnut useimmista muista, mutta tämä nimi tuodaan aina esille kun halutaan esittää hänet erityisen japanilaismielisenä
  • Mantsuriassa Japanin antautuessa; aseistariisunta, liittyminen Pekingissä Kiinassa toimineeseen Kansalliseen Vapautusarmeijaan (Kwangbokkun), josta palasi Koreaan vasta keväällä 1946, liittyi vastaperustettuun upseerikouluun –> myöhemmässä toiminnassa keskeiset upseerisuhteet
  • veli Park Sang-hee myös kouluja käynyt, toimi yrittäjänä ja lehtimiehenä, ryhtyi vasemmistolaiseksi; oli pikkuveljen palatessa Gumin osaston johtaja Yô Un-hyôngin johtamassa Valtion Itsenäisyyden Valmistelukomiteassa (Kôn’guk Chunbi wiwônhoe); johti mielenosoituksia Gumissa Daegun mellakoiden aikaan ja sai surmansa poliisien luodeista –> Park Chung-heen siirtyminen vasemmalle
  • Yeosunin kapina (Yeosun ja Suncheon) lokakuussa 1948, Park Chung-hee silloin kapteeni upseerikoulussa; pidätettiin marraskuussa –48 armeijan kommunistipuhdistuksissa, tunnusti kidutettuna enemmän kuin oli tarpeen; nähtävästi selvisi yhteistyöhalukkuuttaan; tuomittiin sotilasoikeudessa tammikuussa 1949 elinkautiseen ja erotettavaksi armeijasta; tuomio lyhennettiin pian 10 vuoteen ja ehdolliseksi; pysyttäytyi muodollisesti siviilinä armeijan piirissä tiedustelussa
  • Sotilasvallankaappaus toukokuun 16. 1961, johon päättyi lyhyt “huhtikuun 19:nen” (1960) jälkeinen Chang Myeonin hallituksen kausi, epävarma, epävakaa; Parkin johtama ja hänen kuolleen isoveljensä vävyn Kim Jong-pilin suunnittelema kaappaus ei itse asiassa paljon vaatinut, eikä Changin kautta nyt niin hirveän paljon jääty kaipaamaan
  • Ensimmäiset pari vuotta “Kansallisen Uudelleenrakentamisen Ylin Komitea” eli sotilasjuntta; myös Keskustiedustelupalvelun (KCIA, Chungangchôngbobu) perustaminen, Kim Jong-pil
  • Vuoden 1971 presidentinvaalit (muistakaa myös Chun Tae-ilin tapaus ed. vuoden lopussa), joissa Kim Dae-jung lähes voitti Parkin, sai 45% äänistä; kv-pol. tilanne, USA:n ja Kiinan lähentyminen, Vietnamin sota, talousvaikeudet
    ==> poikkeustila 1971 lopussa, sotatila loka-1972, parlamentin ja puolueiden hajottaminen, ns. Yusin-uudistukset, jossa presidentistä melkeinpä yksinvaltias (”neljäs tasavalta”), 1972-1979 Yusin-aika
  • Uusi kylä -liike (Saemul undong)

  • -presidentti Park Chung-heen aloitteesta 1970 aloitettu maaseudun elinolojen elintapojen kehittämis- ja nykyaikaistamiskampanja
    - Taustalla mm. maaseudun köyhtyminen ja kurjistuminen; maataloustuotteiden hintoja oli pidetty alhaalla teollisuuden matalapalkkapolitiikkaa varten
    - pres. Parkin oma modernistinen kritiikki Korean menneisyyttä ja traditioita kohtaan: yangban-luokan kelvottomuus, sadaechuûi-ideologian turmiollisuus Korealle, yleinen laiskuus jne
    - kylien henkinen kehittäminen, oma-aloitteisuus, ahkeruus, “haitallisten perinteiden” hylkääminen
    - “konfutselaisista maanviljelijöistä maaseutupatriooteiksi”
  • Saemaûl norae (Uusi kylä -laulu)

    새벽종이 울렸네 새아침이 밝았네
    너도 나도 일어나 새마을을 가꾸세
    살기 좋은 내마을 우리힘으로 만드세
    초가집도 없애고 마을길도 넓히고
    푸른동산 만들어 / 알뜰살뜰 다듬세
    살기 좋은 내마을 우리힘으로 만드세
    서로서로 도와서 땀흘려서 일하고
    소득증대 힘써서 / 부자마을 만드세
    살기 좋은 내마을 우리힘으로 만드세
    우리 모두 굳세게 싸우면서 일하고
    일하면서 싸워서 / 새조국을 만드세
    살기 좋은 내마을 우리힘으로 만드세
    (박정희 작사 / 작곡 )
    Aamunkello kilkattaa, päiväkin jo sarastaa,
    Kaikki ylös nouskaamme, kylä uudeks tehkäämme
    Omin voimin saamme sen, kylään hyvän elämän.
    Olkikatot unholaan, kylätiekin suoraksi,
    kasvimaatkin vihertää, ahkeraan kun hoitaa vaan.
    Omin voimin saamme sen, kylään hyvän elämän.
    Toisiamme autamme, säästä emme voimaamme.
    Rahan tulon takaamme, kylän vauraaks saatamme.
    Omin voimin saamme sen, kylään hyvän elämän.
    Kukaan periks anna ei, taistellen käy työmme tää
    työskennellen taistellaan, isänmaamme uudeks vaan
    Omin voimin saamme sen, kylään hyvän elämän.
    (Sanat ja sävel Park Chung-hee, suom. AL)

    Kuuntele Saemaul norae Real Player -tiedostona

  • Murha 26.10.1979 Vallalleen tärkeimmän elimen, Keskustiedustelupalvelun johtaja Kim Chae-gyu murhasi Parkin, tiettävästi erimielisyyksistä laajojen mielenosoitusten tukahduttamisesta; Kim perusteli tekoaan sillä että diktaattori täytyi hoitaa pois päiviltä mutta kyse tiettävästi myös omasta vallanhalusta
    ==> Viidenteen tasavaltaan, Chun Doo-hwanin vallankaappausprosessi
  • Presidentti Park Chung-heen internet-muistosivusto (sivuston osoite on 5.16.co.kr, eli hänen vallankaappauksensa päivämäärä)
    • Park Chung-heen elämä monisataosaisena (!) artikkelisarjana Chosun Ilbossa: artikkelilistan ensimmäinen sivu ja viimeinen sivu; kirjoittaja on toimittaja Cho Gab-je, Parkin suuri ihailija, kova konservatiivi ja antikommunisti

    10.11.2005

    luento 10.11.05 - Pohjois-Korea 3 - “Tarkastusryhmän tapaus”

    Kategoria: luennot | Pohjois-Korea - Antti Leppänen klo 13:30

    Tarkastusryhmän tapaus (Simhwajo深化調 sakôn)

    Kim Jong-ilin valtaannousun yhteydessä olleista puhdistuksista on ollut yleistä tietoa, mutta nyt Sindonga-kuukausilehti julkaissut P-K:sta paenneen korkean tason virkailijaksi sanotun henkilön käsikirjoituksen, jossa selostetaan 1990-luvun lopun poliittisia puhdistuksia yksityiskohtaisesti. (Tämä on kyseisen kirjoituksen referointia. Valokuvat myös samasta jutusta.)
    Kyse olisi ollut Kim Jong-ilin (KJI) vanhaan valtaan kohdistamasta puhdistuskampanjasta, jossa keskeisessä osassa oli erään vakoojajutun jälkeen perustettu “kontrollikomitea” ja sen toiminta Kim Jong-ilin valtuuttamana eri valtioelinten puhdistuksissa ja Kim J-i:n vallan vahvistamisessa
    Kim Il-sungin (KIS) kuoleman jälkeen Kim J-i:n vallan tiellä isän lähipiiri

    Puolueen valvontaelimet liian heikkoja poika-Kimin puhdistussuunnitelmia varten; myös suuret vaikeudet vanhan Kimin kuoleman jälkeen kuten nälänhädän alkaminen, joten päätettiin ryhtyä aatteelliseen sotaan (sasang chônjaeng) ja nostattaa kriisitilanne: “Yhdysvaltain imperialistit ja Etelä-Korean nukkehallitus juonivat hyökkäystä”
    Tilannetta pidettiin aluksi Kim Il-sungin kuoleman jälkeen julistetun liikekannallepanon jatkona, eikä asia herättänyt entistä kummempaa huomiota, mutta kun So Kwan-hi’n vakoojatapaus julkistettiin alkoi käydä ilmi että oli tosi kyseessä.


    So Kwan-hi (서관히), puolueen keskuskomitean maataloussihteeri

    So Kwan-hi oli puolueen keskuskomitean maataloussihteeri eli Kim I-s:n alaisuudessa pitkään työskennellyt korkea-arvoinen puoluemies. Hän oli jo valmiiksi pidätettynä lannoitekavallusjutun takia Yhteiskunnallisen turvallisuuden virastossa (Sahoe anjônsông) ja kun Kim J-i sai hänen kavallustapauksensa eteensä, hän antoi puolueen “kontrollikomitean” (chojik chidobu che1-bu) päällikölle Jang Song-taekille käskyn keittää kasaan kovemman luokan jutun. Tämä kävi toimeen ym. virastossa. So Kwan-hi’stä saatiin Korean sodasta alkaen toiminut vakooja tarttumalla hänen sodan aikaisissa henkilötiedoissaan olevaan kuukauden mittaiseen aukkoon. Sinä aikana hän olisi saanut koulutusta ja ottanut tehtävät vastaan Etelä-Korealta.
    So Kwan-hi teloitettiin elokuussa 1997 häntä vastaan todistamaan laitetun naisen kanssa.

    Etelä-Korean vastaisen mielialan nostattaminen, vallankumoustietoisuus, kriisi- ja sotatunnelma.
    Pohjois-Korean kansalaisten henkilötiedot ja henkilöhistoria, johon on tarkasti merkitty menemiset ja tulemiset; näissä tiedoissa (mahdollisesti) olleiden aukkojen perusteella So Kwan-hi voitiin naulata.
    Tähän asti Yhteiskunnallisen turvallisuuden virasto huomattavasti heikompi kuin Valtion turvallisuuden suojelukomitea (Kukka anjôn powibu) tai “armeija ensin” (sôn’gun 先軍) -politiikan ansiosta noussut Armeijan Suojelutoimisto (Inmin muryôkpu powisaryôngbu), mutta nyt sen asema alkoi nousta


    Jang Song-taek (장성택), puolueen organisaatio-osaston (당 조직지도부) päällikkö

    Turvavirasto kehitti “Yongsongin vakoojatapauksen” So’n jutun lisäksi, sen toinen näytös. Sodan aikana Etelä-Korean kaukopartio oli tunkeutunut Pjongjangin Yongsongiin, mikäli yleisesti tiedossa ollut sotajuttu. Nyt virasto sanoi että siellä oli lymynnyt vakoojia sodasta alkaen. Jopa aseita löydettiin, oikeasti vakoojantorjuntakoulutuksessa näytillä olleita vihollisen vehkeitä. “Vakoojista” suurin osa oli puolueihmisiä, useimmat vanhoja, jotkut jo kuolleita.

    Nyt Yhteiskunnan Turvavirasto sai KIJ:ltä tehtäväksi maanlaajuisen henkilötietojen ja -historian tarkistamisen.

    Virasto kokosi maanlaajuisen organisaation, “tarkastusryhmän” (simhwajo), jossa oli 8000 jäsentä. Toimiessaan 1997-2000 sen sanotaan puhdistaneen yhteensä 25 000 henkilöä.


    Mun Song-sul (문성술) suurlähettiläänä Indonesiassa

    Ensimmäinen pidätetty oli puolueen keskusosaston (?) (tang chungang ponbudang ch’ongbisô) pääsihteeri Mun Song-sul; nyt selvisi millä ja kenen valtuuksilla liikuttiin ja kuinka vakavasta asiasta kyse. Pelko levisi kaikkialle.

    Kontrolliryhmän johtaja Jang Song-taek Mun Song-sulin vanha vihollinen; Mun oli puolueessa asemassa jossa oli vastuussa KIL-KJI-vallansiirrossa ja piti myös silmällä KJI:n sukulaisten valtapyrkimyksiä; oli ollut hankauksia Jangin kanssa.
    Etelä-Phyonganin (P’yôngan) provinssin puoluesihteerin So Yun-sokin pidätys; siinäkin osansa henkilösuhteilla, sillä Tarkastusryhmässä johtavassa asemassa oleva Chae Mun-dok oli joutunut So’n toimesta uudelleenkoulutukseen.
    Tarkastusryhmä tarttui etenkin Korean sodan aikaisiin henkilöhistorioihin; P-K:ssa erittäin tarkat henkilörekisterit, ja ei kovin yllättävästi sodan aikaisessa sekasorrossa aukkoja oli. (Tämä tarkoitti myös sitä että moni “tarkastuksen” ja sen seurausten kohteeksi joutunut oli iäkäs, sodan kokenutta sukupolvea.)
    Koska poliittisten rikollisten perheenjäsenetkin vietiin leireille, kuorma-autoliikenne Pjongjangista oli suurta; “eikä kukaan luullut niitä muuttokuormiksi”.
    (Kidutusta tunnustusten saamiseksi, surmia, teloituksia. )
    Mun Song-sul vaati häntä pidättämään tulleilta nuorilta tarkastusryhmäläisiltä saada tavata Chae Mun-deokin. Tämä tuli, ja Mun vetosi asemaansa. Chae sanoi ryhmäläisille: “Tapatte tai otatte tunnustuksen. Toimikaa!” Mun kuoli tiettävästi kuulusteluissa.
    “Tarkastusryhmän juridiset otteet erosivat muista viranomaisista. Vähentääkseen vangittujen määrää ja parantaakseen tuloksiaan teloituksen tehtiin vankilassa tunnustuksen ja rikoksen määrittelyn jälkeen esimiehen hyväksyttyä asian.”

    KJI moitti Valtion Turvallisuuskomiteaa (Kukka Anjôn Powibu) ja Armeijan Suojelutoimistoa (sotilastiedustelu, Muryôkpu Powisaryôngbu) siitä että nämä eivät olleet tehneet mitään kun Yhteiskunnan Turvavirasto pyydysti vakoojia. V. 2000 alussa nämä kaksi elintä kokoontuivat vakoojajahdin nimissä mutta todellisen tarkoituksenaan Valtion Turvaviraston suitseminen.
    Turvaviraston mielivaltaa oli protestoitu Jang Song-taekille, joka raportoi KJI:lle että kyseinen valittaja oli kateellinen ja haittasi Tarkastusryhmän toimintaa; KJI lähetytti protestoijan, vanhan miehen puolueen keskeisessä asemassa, kirjaimellisesti koulun penkille. Tämä osoitti että Turvavirasto oli jopa puolueen yläpuolella.

    Valtion Turvallisuuskomitea ja Sotilastiedustelu käyttivät omia verkostojaan ja asensivat kuuntelulaitteet Tarkastusryhmän kuulustelutiloihin. Nämä kaksi elintä laativat raportin Tarkastusryhmän väärinkäytöksistä ja sen toiminnasta johtuneesta yhteiskunnallisesta sekasorrosta ja liittivät nauhoitukset todistusaineistoksi. Raportti annettiin KJI:lle.
    KJI sai tietää että itse käynnistämänsä puhdistushanke oli aiheuttanut pelkoa ja sekasortoa ja kansan mielialojen huonontumista. KIJ ryhtyi esiintymään kansan ja valtion pelastajana.
    KJI pyrki tekemään tästä jutusta oman “Minsaengdanin tapauksensa”; se oli ollut 1930-luvulla Mantsurian sissien parissa tapahtunut solutusjuttu joka oli johtanut keskinäisiin epäilyihin ja surmaamisiin. Juttu, jossa KIS oli esitetty pelastajana, oli P-K:n mytologiassa ja KIS-propagandassa keskeinen. [Propagandakuva jossa KIS polttaa Minsaengdan-dokumentit ja vapauttaa sissit epäilyistä]

    KJI:stä tulikin siis pelastaja vallanhimoisten yksilöiden juonien kohteeksi joutuneille henkilöille, kuten KIS:sta Minsaengdan-epäilyjen kohteeksi joutuneille sisseille 30-luvulla Mantsuriassa.
    KJI määräsi puhdistukset Yhteiskunnan Turvavirastossa ja Tarkastusryhmässä; Jang Song-taekin teot sälytettiin lähimmille alaisille kuten Chae Mun-deok, jotka teloitettiin.
    Elimen nimi muutettiin Yhteiskunnan Turvavirastosta (Sahoe Anjônsông) Kansan Turvavirastoksi (Rauhanturvavirastoksi) (Inmin Poansông).
    KJI vapaututti Tarkastusryhmän vangitsemat henkilöt ja järjestytti kansankokouksia vapautettujen vastaanottamiseksi ja hänen oman laupeutensa propagoimiseksi. Tilaisuuksista tuli kuitenkin vaikutukseltaan muuta, sillä pelon ja kauhun ilmapiiri ei ollut haihtunut, ja jotain taas pelättiin tapahtuvaksi. Ihmiset myös etsivät omaisiaan pelon vallassa. Loput tilaisuudet peruttiin.
    Noista ajoista lähtien propagoitu KJI:n “rakkauden ja luottamuksen politiikka” on yritystä paikata KJI:n noissa tapahtumissa ryvettynyt maine.

    “Yksi syy miksi Tarkastusryhmän toimet saivat niin paljon tuhoa aikaan oli Kim Jong-ilin pelkurimainen (sosimhada) luonne. Jopa KJI itse oli peloissaan nähdessään raportit Tarkastusryhmän alati nostattamista vakoojajutuista. Sen vuoksi hän ei jättänyt Tarkastusryhmän laatimia teloituslistoja allekirjoittamatta, ja vaikka listoilla oli monia hänelle uskollisia henkilöitä, hän ei epäilyiltään antanut heidän elää.”
    “Nykyäänkin aatteellinen sota on välttämätöntä Pohjois-Korean järjestelmän ylläpitämiseksi.”

    Yllä referoitu “Tarkastusryhmän tapauksesta” kertova käsikirjoitus Shindonga-kuukausilehden julkaisemana.

    8.11.2005

    luento 10.11.05 - Pohjois-Korea 2

    Kategoria: luennot | Pohjois-Korea - Antti Leppänen klo 8:55

    Aiemmassa luento 20.10.05 - Pohjois-Korea 1 -viestissä on pitkä pätkä luentomuistiinpanoja jotka jäivät kyseisellä luennolla käymättä läpi ja jotka tulevat esiin tällä viikolla.

    Pohjois-Korea-luennossa sokerina pohjalla on ns. “Tarkastusryhmän tapaus” (Simhwajo sakôn), joka liittyy Kim Jong-ilin valtaannousun ja vallan vakiinnuttamisen yhteydessä 1990-luvun lopulla tehtyihin puhdistuksiin. Sindonga-viikkolehti on julkaissut maasta paenneen korkean puoluemiehen käsikirjoituksen, jossa kyseiset tapahtumat alkaen vakoojajuttujen kokoonkeittämisestä selostetaan juurta jaksain.

    Nyt “Tarkastusryhmän tapaus” ensi kertaa millään länsimaisella kielellä (?) Korean nykyhistorian kysymyksiä -kurssilla! ;)

    (Luennon jälkeen tämä viesti uusitaan vastaamaan luennon sisältöä.)

    Ja hyvät kurssilaiset, toivon myös hieman suurempaa aktiivisuutta loppukirjoitelman suhteen! (Katsokaa esseeaiheita-viesti.)

    1.11.2005

    luento 3.11.05; Kwonin vaari ja Korean nykyhistoria

    Kategoria: tiedotusluonteista | luennot - Antti Leppänen klo 15:00

    Pieni lisäys kurssin ohjelmaan, ettei luennointi mene pelkäksi merkkimiesten tekojen, aikakausien, vuosilukujen ja suurten linjojen luettelemiseksi. Minulla on omassa tutkimusmateriaalissani ummet ja lammet monivaiheisesta elämästään japanilaiskaudelta alkaen kertoneen “Kwonin vaarin” juttuja liuska toisensa perään, joilla saa Etelä-Korean nykyhistoriaa mielenkiintoisesti valotetuksi nimenomaan yksityisen ihmisen kokemusten ja näkemysten kannalta.

    “Kwonin vaari” (Kwôn harabôji, Grandfather Kwôn) piti alkuvuoteen 2000 saakka pesulaa seudulla, jolla pääosin tein tutkimustani. Hän oli ällistyttävän puhelias mies; joskus kiusallinen ominaisuus seudun väelle jonka täytyi joutua omiin töihinsä hänen seurastaan mutta sopiva tutkijalle jolla ei ollut syytä suitsia hänen suutaan. Tosin hän ei minun kysymyksistäni tai keskustelun johdatteluistani juuri piitannut vaan puhui lähinnä omista aiheistaan, mutta kuulinpahan ainakin puhetta tutkimuskohteen omilla ehdoilla. Lisää Kwonin vaarista tämän viikon luennolla.

    Kuvia Kwonin vaarista vuosilta 1999-2002

    luento 20.10.05 - Pohjois-Korea 1

    Kategoria: luennot | Pohjois-Korea - Antti Leppänen klo 7:51
  • KIS, alunperin Kim Sông-ju, syntyi 1912 Pjongjangin lähellä; perheessä paljon japanilaisvastaista aktivismia, isä vankilassa; kristillinen koti; perhe siirtyi Mantsuriaan 1919, josta KIS palasi Koreaan vasta 1945 lukuun ottamatta koulunkäyntiä 1923-24. Vanhempien aikainen kuolema; Kim kävi kiinalaista koulua (vaikka korealaisiakin olisi ollut) 14-vuotiaaksi; pian aktiivinen kommunisti, japanilaisten vankilassa 1929-30; äitinsä kuoleman jälkeen liittyi Kiinan kommunistipuolueen johtamaan sissiliikkeeseen (Japanin Mantsurian-valloitus 1931, Manchukuon “valtio”)
  • Kim Il-sung kritisoi nationalisteja
    “Suuri johtaja toveri Kim Il-sung paljastaa ja kritisoi nationalistien vääristyneitä käsityksiä.” (Kuvan lähde: DPRK Studies - The Art of Propaganda, Nationalistic Themes in the Art of North Korea.)
    En varmuudella pysty ajoittamaan tätä kuvaa Pohjois-Korean historiallisessa mytologiassa, mutta kyse lienee Mantsurian-ajasta, koska virallisen historian mukaan hän palasi vuonna 1945 maahan voittajana ja itsestäänselvänä johtajana, ja silloin hän tuskin enää saattoi olla kuvan kaltaisessa asemassa. Huomatkaa nationalistien korealaisasut; aikaisemmassa viestissä olleessa valokuvassahan “nationalisti” Cho Man-sik oli korealaisasussa. En ole koskaan nähnyt mitään kuvaa Kim Il-sungista (tai jopa ylipäänsä pohjoiskorealaisesta miehestä) sellainen yllä - kai sellainen on liiaksi vanhan “feodaalisen” yhteiskunnan merkki. Naiset ovat taas aivan eri asia…


    Luentomuistiinpanot jatkuvat:

  • Korean kommunistisen liikkeen hajaannus, jos liikkeestä voi puhuakaan; puolue ei kunnolla käynnistynytkään 20-luvun lopulla; Komintern määräsi yhdistymisen Kiinan komm. puolueen kanssa, Kim I-s Kiinan kp:n jäsen 1930-luvun, ja osallistui sen johtamaan sissitoimintaan Mantsuriassa
    - Aseellinen kommunistinen toiminta Mantsuriassa osa “sotilaallista vastarintanationalismia” josta aikaisemmin ollut puhe
  • – Eristyneisyys; omavaraisuus; sitkeys, kamppailu; epäluulo ulkopuolisia kohtaan, myös moninaisuutta, moniarvoisuutta kohtaan; korealaisista komm. ryhmittymistä vähiten vaikutteita mistään, myöskin erossa Korean yhteiskunnasta Japanin alla
    - Buzo s. 10: “Hänen vuoden 1945 jälkeisistä toimistaan päätellen hän tuli syvästi vakuuttuneeksi että hänen kokemuksensa ihmisistä ja politiikasta sissiliikkeessä päti ihmisiin ja politiikkaan kaikkialla”
  • - Buzo (s. 19) määrittelee KIS:n ominaisuuksiltaan juuri parhaaksi stalinistiseksi kaaderiksi: ei kotikommunisti (Stalinin epäilemiä), itsekuri, johtamiskyky, työmoraali, tarpeeksi vähäinen kiinnostus ideologiaan

  • puolueen kaksijakoisuus; etelässä Pak Hôn-yông toimi USA:n miehityksen alla kuin kunnon vallankumouksellinen ikään, pohjoisessa KIS ym. NL:n miehityksen suojissa (Pak Hôn-yông P-K:n ulkoministeri sodan aikana; hänen sanottiin luvanneen sen että etelässä massat nousevat kapinaan pohjoisen tullessa; hän joutui myös syntipukiksi sodan epäonnistuttua, ja tuomittiin “USA:n vakoojana” 1953 ja teloitettiin 1955
    – Sotaa edeltänyt ryhmittymien yksimielisyys meni sodan vastoinkäymisiin; Yanan-ryhmän sot. johtaja Mu Chông syrjäytettiin -50 lopussa ja kuoli pian, myöhemmin sodan aikana neuvostokorealainen Ho Ka-i joka teki itsemurhan
    ==> Puolueen suuri uudelleenjärjestäminen sodan aikana, jäsenten rekrytointi köyhän maanviljelijäväestön keskuudesta: sodan kokemukset sitoivat valtioon, esim. erittäin suuret ja raa’at pommitukset,
    – P-K sodan jälkeen hyvin heikossa kunnossa; kaupungit ja teollisuus pommitettu, suuri määrä väestöä siirtynyt etelään, maatalouden toimintakyky heikko, väestön lojaalisuus epäilyn alla, puolueen sisäiset aatteelliset kiistat
  • Buzo (s. 24): “v. 1953 P-K oli pelokas, katkera ja erittäin mobilisoitu valtio. Kim johdossa se olisi säilyvä sellaisena.”
    – Kim I-s:n sissiryhmittymän suurteollisuussuuntaus vs. Yananin ja Neuvostokommunistien kevyen teollisuuden ja maatalouden painottaminen;
    – maatalouden kollektivisoinnin aloittaminen sodan jälkeen, toimeen 1953-58
  • NL:n puoluekokous 1956 ja Hrustsevin Stalin-kritiikki, “destalinisointi”; KTP:n kolmas kongressi Pjongjangissa huhtikuussa 1956 (Hrustsevin Stalin-kritiikki oli ollut helmikuussa); KIS:n vallan vakiinnuttaminen muttei totaalisesti;
    – KTP:n keskuskomitean kokous elokuussa -56 oikeastaan viimeinen oppositioyritys KIS:ia kohtaan (tästä Lankovin tuore kirja); neuvostokor. ja yananilaiset kohdistuvat syytöksiä KIS:ia kohtaan väärästä talouspolitiikasta, liiasta henkilökultista ja stalinismista vaikenemisesta; nämä eivät vielä täysin menettäneet asemiaan NL:n ja Kiinan puututtua asiaan, mutta -58 mennessä Kim I-s:n kritisoijat oli puhdistettu
    – eli 1950-luvun aikana muut kuin KIS:n sissikommunismin ryhmittymät menettivät asemansa, ja KIS:n valta vakiintui yksinvaltaiseksi, henkilökultin rakentaminen alkoi ja juche-aate
  • Oliko KIS lähinnä Stalinistinen johtaja, vai lähempänä perinteistä korealaista kuninkuutta? Buzo selvästi stalinismin kannalla, Cumings (1993) vähättelee
    – Chosônin kuninkaat “byrokraattisia” kuninkaita, eivät jokapaikan neuvojia (”on-the-spot guidance”) tai kaikentietäviä filosofeja
    – militarismi ehkäpä kaikkein eroavin piirre esimoderniin Koreaan verrattuna (sama koskee aikaisempaa Etelä-Koreaakin)
    – Kim I-s ja Kim Jong-il “vanhemmallisena” johtajana (esim. ôbôi suryông, “parent leader”); korean sana ôbôi tarkoittaa molempia vanhempia; johtajuuden “äidillinen” ulottuvuus (KIS syleilemässä kansalaisiaan); perinteinen korealainen “etäisyys” isän ja pojan välillä

    “Huolehtimassa sotilaan terveydestä”


    “700 000 japaninkorealaisen suuri vanhempi (ôbôi)

    – Valtarakenteet, vallan tasapaino Chosônissa kuninkaan ja virkamiehistön välillä; näiden vankka linjasukupohja, kyky ja mahdollisuus pitää kuningas aisoissa (kahdella diktatorisimmalla kuninkaalla historiallisessa nimessä alentava pääte -gun kun muilla -jo tai -jong)
    - (Kannattaa huomata että P-K itse ei missään nimessä hyväksy ajatusta P-K:n johtajuudesta konfutselaisena; tämä nähtiin kesällä 2005 Euroopan Korean-tutkimuksen yhdistyksen (AKSE) kokouksessa, jossa esitystä konfutselaisten piirteiden käyttämisestä P-K:n nykyvallan legitimoinnissa pidettiin herjauksena Johtajaa ja Järjestelmää kohtaan

  • ==> Sangen vähän huomioitu piirre Japanin keisarijärjestelmän ja P-K:n johtajuuden yhtäläisyydet
  • (jatkuu…)

    21.10.2005

    luento 20.10.05 - näkemyksiä Korean sodasta

    Kategoria: luennot | Pohjois-Korea - Antti Leppänen klo 10:51

    (Kopioi-liitä -otos luentomuistiinpanoista)

  • perinteinen näkemys:presidentti Trumanin sodan sytyttyä lausuma näkemys, että sota oli Moskovan ohjaama maailmankommunismin laajentumisyritys; NL oli siirtynyt avoimen sodan politiikkaan; Korea tärkeä containment-politiikan kannalta; tähän liittyi myös USA:ta kritisoiva näkemys, jonka mukaan USA:n osoittama asenne Koreaa kohtaan ennen sotaa näytti “vihreätä valoa” kommunistien hyökkäykselle
  • mm. Wilbur Hitchcockin artikkeli jo 1951, että sota oli itse asiassa Kim Il-sungin aikaansaannos; perusteina mm. se että NL boikotoi YK:n turvallisuusneuvoston istuntoa, jossa päätettiin sotaan osallistumisesta YK:n nimissä ja se että sota toi NL:lle kielteisiä maailmanpoliittisia kehityksiä
  • journalisti I. F. Stonen v. 1952 julkaisu (The Hidden History of the Korean War), jossa pidettiin Etelä-Koreaa syyllisimpänä sotaan; etelän Syngman Rheen “pohjoisen valloitus” -lausunnot, rajakahakat 1949-50, mitkä provosoivat pohjoisen hyökkäämään; etelä olisi liioitellut sotamenestyksen kehnoutta millä USA/YK saatiin tulemaan hätiin
  • revisionismi, “uudelleentarkastelu”, etenkin Cumingsiin liitetty nimike; ei tärkeätä kysymys kuka sodan aloitti, vaan mitä sosiaalisia ja poliittisia seikkoja Koreassa vaikutti ennen sotaa, eli sodan sisäiset syyt; sisällissota, kansalaissota (civil war, civil conflict); muuan näkemys Cumingsin kannasta on että sota syttyi koska USA esti vasemmistolaisen vallankumouksen Japanista vapautumisen jälkeen ja pystytti Etelään taantumuksellisen hallituksen
  • Cumings ja John Halliday (Korea: The Unknown War) seurasivat Stonen näkemystä että Syngman Rheen Etelä-Korea olisi “asettanut ansan” ja houkutellut pohjoisen hyökkäämään.
  • NL:n arkistojen avautuminen vie paljolti pohjaa “revisionismilta”, muttei myöskään tue “perinteistä” näkemystä sodasta yleiskommunistisena laajentumissotana
    – kaikki ei riippunut vain siitä mitä suurvallat (USA, NL) tekivät, vaan korealaisilla (P-Korea) oli oma tahto, omat suunnitelmat, halu toteuttaa ne mutta kuitenkin riippuvuus NL:stä niiden toteuttamiseksi
  • New Evidence on the Korean War (Cold War International History Project Virtual Archive) - Artikkeleita NL:n ja Kiinan osuudesta Korean sodassa ja asiaan liittyviä neuvostoliittolaisia dokumentteja Venäjän arkistoista.
    - Katryn Weathersby vastaa Cumingsin kommenttiin:
    […]
    In 1949 Kim [Il-sung] did raise the possibility of a limited operation to seize Ongjin [niemimaa joka pilkisti pohjoisesta 38 leveysasteen eteläpuolelle], but the Soviet leadership rejected the plan. In early 1950 Stalin changed his mind, and, as the article in this issue details, in April and May Soviet and North Korean military leaders together worked out a plan for a full-scale offensive against South Korea. Cumings is right that leaders of both sides hoped to gain their patron’s support for a war by provoking an assault by the other side and that “the 1950 logic for both sides was to see who would be stupid enough to move first.” But the end of the story is that the Soviet Union eventually decided to support its client’s plan for military reunification while the United States did not. Thus, though Cumings is right that Korean history is made first and foremost by Koreans, the war of 1950-53 was not a purely Korean product.

    Ja kun kerran vauhdissa ollaan, otetaanpa vielä keskeiset kohdat venäläisen Evgueni Bajanovin artikkelista Assessing the Politics of the Korean War, 1949-51, jossa käydään läpi keskeiset vaiheet NL:n ja Kiinan suhteesta Korean sotaan.
    1. Stalin pelkäsi hyökkäystä Etelästä; raja oli rauhaton, molemminpuolisia provokaatioita, Syngman Rheen sotaisia puheita
    2. Kim Il-sung vaati sotaa, Stalin kieltäytyi; maalis -49 Moskovassa KIS sanoi haluavansa vapauttaa Etelän, Stalin kieltää yksipuolisen hyökkäyksen; P-K:n painostus jatkui, Stalin käskee tutkia mahdollisuudet
    3. Stalin hyväksyy hyökkäyksen - syitä: kommunistien voitto Kiinassa, atomipommi, kv-suhteiden kiristyminen, käsitys lännen heikkoudesta ja haluttomuudesta puolustaa Koreaa; tarkat yhteiset suunnitelmat NL:n johdolla
    4. Kiinan asenne Etelän “vapauttamiseksi”; aluksi varovaisen myönteinen, myöh. hyvin myönteinen, lupaus avusta
    5. Sotavalmistelut; NL:n suunnittelu- ja aseapu; sen lisäksi Kiinasta palaavat korealaistaistelijat
    6. Sodan alkuvaiheet; Stalinin sana painoi paljon; sotaonnen käännyttyä ankaraa kritiikkiä P-K:ta kohtaan
    7. Kiinan rooli sodan alkuvaiheessa;
    8. Stalin painostaa vastahakoisen Kiinan osallistumaan sotaan;
    9. Kiinalaiset “vapaaehtoiset” tulevat mukaan sotaan, kommunistileiri innoissaan;
    10. Innostus häviää;
    11. Kommunistit pyrkivät aselepoon;

  • (Luennon lopulla aloitettu Pohjois-Korea -osuus tulee erikseen yhtenä pötkönä.)

    13.10.2005

    luento 20.10.05 - aiheita

    Kategoria: luennot | Pohjois-Korea - Antti Leppänen klo 13:19

    Näin aluksi:

    “Eläköön Suuri Neuvostoarmeija” (Widaehan Ssobet’ŭ Kundae Manse)
    Kuva pohjoiskorealaisesta aapisesta vuodelta 1956 kohdalta ㅎ(h), haebang (vapautus): Neuvostoliitto Korean vapauttajana 1945. Pohjois-Korean historiankirjoitus muuttui 1950-luvun lopulla niin, että NL:n osuus häivytettiin ja vapauttajana esitettiin Kim Il-sung.
    (Picture provided by Owen - thanks!)

    Lisää aiheiden luonnostelua tulossa.

    Linkki, josta edellisen luennon jälkeen minulta kysäistiinkin:

  • Cold War International History Project: New Evidence on the Korean War. Artikkeleita NL:n ja Kiinan osuudesta Korean sodassa ja asiaan liittyviä neuvostoliittolaisia dokumentteja Venäjän arkistoista.
  • Get free blog up and running in minutes with Blogsome | Theme designs available here