| Chun Tae-il: köyhän perheen poika, Souliin-muuttaja, vaatetusteollisuuden ammattitaitoinen työläinen, tutkiva ja yhdistävä aktivisti, marttyyri; työväen, työväenliikkeen, riiston ja heikkojen työolojen symboli
- kuvassa Chun Tae-il takana keskellä
• Chun Tae-ilin muistosivusto; sivustolla oleva sarjakuva hänen elämästään
|
 |
“marttyyri” (yôlsa), säilynyt myyttisenä (ja myös ristiriidattomana!) hahmona, esikuvana oikeuksien puolustamisessa, järjestäytymisessä, tietoistumisessa
“Chun Tae-ilin henki”, kuinka sitä vaalitaan, kuka sitä vaalii, minkä asioiden ajamiseksi sitä käytetään; Chun Tae-iliin vedotaan yhtä lailla puhuttaessa työväestön, etenkin pätkätyöläisten huonosta asemasta kuin järjestäytyneen työväestön vientiteollisuutta ja maan asioita haittaavasta asenteesta ja toiminnasta (”mitä Chun Tae-il olisi tehnyt”, “jos Chun Tae-il olisi nyt täällä”)
Syntyi 1948 Daegussa, lähellä Park Chung-heen kotiseutua, niihin aikoihin kun Park oli nuorena upseerina mukana salaisissa kommunistitouhuissa; isä ompelijana tehtaassa, ammattitaitoinen työntekijä siis (vrt. japanilaisajan teollistuminen), myöhemmin vaatetusyrittäjä muutamalla ompelukoneella; viinaanmenevä, aina veloissa, konkursseja, satunnaistöitä
äiti Yi So-sun (Yi So-sôn) tuollaisen tilanteen tyypillinen, stereotyyppinenkin, korealaisnainen: vahva, elinvoimainen (saenghwallyôk!); vieläpä isä jap. teloittama, itse pakkotyössä (työvelvollisena) sodan aikana; naimisiin mentyään elätti perhettä; voimakaskohtaloinen nainen (p’alchaga sen yôja), että äidin voimakastahtoisuus oli myös kohtaloa joka vaikutti ympäristössä etenkin perheenjäseniin; että Chun Tae-ilin polttoitsemurhan jälkeen joku perheenjäsen sanonut että äiti tappoi Tae-ilin (viittaa siis siihen että äidin vaikutus oli tehnyt pojasta niin päättäväisen)
perhe oikeastan sangen tyypillinen 50- ja 60-luvun vähävarainen perhe; elää niillä näillä, muuttaa usein, hajaantuu ja on jälleen yhdessä; Chun Tae-il usein erossa perheestään, paljolti omillaan 14-vuotiaasta Soulissa, Busanissa, Daegussa
Chun Tae-il piti siis jatkuvasti päiväkirjaa (johon Cho Yông-nae’n kirjoittama elämäkerta perustuu; kirjoitti muistiin omaa elämäänsä ja havainnoi yhteiskuntaa tarkasti ja kriittisesti (vrt. myöhempi aktiivisuus)
Soulin läpi virranneen Cheonggyecheon-joki katettiin 1960-luvun vaihteesta lähtien, sen varrella olleet hökkelit purettiin, ja tilalle rakennettiin liikerakennuksia kuten Rauhanmarkkinat (P’yônghwa Sijang; sijang = markkinat, liikerakennus), jonka kolmessa kerroksessa vaatetehtaita ja alakerrassa tukku- ja vähittäismyymälät
Siis vaatetehtaita, monikossa; yhdessä suuressa liikerakennuksessa kymmeniä tai satoja eri vaatetehtaita joissa työntekijöitä kourallisesta useisiin kymmeniin; Chun Tae-il selvitti 70-luvun vaihteessa että alueen kolmessa liikekeskuksessa oli 800 tehtaassa 20 000 työntekijää
Tehtaassa leikkaaja, apulaisleikkaaja, ompelija, apulaisompelija, apulainen; leikkaajat yleensä miehiä ja parhaiten palkattuja, muut yleensä naisia, joita työvoimasta 80-90%; Chun selvitti että Rauhanmarkkinoiden 10000 työntekijästä oli 4000 ompelijaa, 4000 apulaista, 300 leikkaajaa ja 400 apulaisleikkaajaa
Chun Tae-il Chyeonggyecheonin liepeille -64, vaatetehtaaseen apulaiseksi (sida) -65; palkka aluksi 1500W/kk, joka ei riittänyt edes asumiseen, tai kahvikupilliseen päivässä; kokemuksellaan pääsi pian apuompelijaksi, 3000W/kk; myöhemmin toisessa tehtaassa ompelijaksi
työolot helvetilliset; 14-15 h päiviä 1,5m korkeissa huoneissa (välikatot tilan säästämiseksi), pöly, lika, pimeys, ahtaus, huono ilma, kiireisten kausien ylityöt; vakavat terveysongelmat
Chun Tae-ilin “tietoisuuden” kasvu ja kehittyminen; hakeutuminen leikkaajaksi palkan alentumisen uhallakin jotta voisi parantaa leikkaajista riippuvaisten työntekijöiden asemaa
Hong Sông-damin piirros: toisessa kädessä kirja “Työololaki” |
Työololaki (kûllokijunpŏp); keskeinen osa Chunin aktivismia oli pelkkä kyseisen lain noudattamisen ajaminen (mitä sanoi polttoitsemurhaa tehdessä!); keskustelut ja lähentyminen isän kanssa, hänen tietonsa vanhasta työväenliikkeestä
Pabohoe (Hölmöjen yhdistys), Chunin ympärille kerääntyneitä vaatetusteollisuuden työläisiä; “hölmöjä” siksi että he olivat eläneet ja työskennelleet siihen mennessä vaatimatta oikeuksiaan ja lakien noudattamista, ja myös siksi että vain “hölmöt” kuvittelevat voivansa perustaa ammattiyhdistyksen; “hölmöksi” sanoivat Chunia myös vanhemmat leikkaajat kun Chun puhui heille yhdistymisestä
Chunin elämäkerran kirjoittaja muotoilee “Chun Tae-ilin filosofiaa”; syrjittyjen ja sorrettujen olojen todellisuuden huomaamisesta nousevaa tietoisuutta, joka muuttuu myös teoiksi; samastuminen muihin samoissa oloissa oleviin, ykseys heidän kanssaan
–> Chun Tae-ilin esimerkki hyvin tärkeä myöhemmille minjung-ideologian muotoiluille
työoloaktivismi: Chun yhteydessä Soulin työsuojelutarkastajaan, työministeriöön, viestimiin; viestimissä näkyvyyttä, mutta viranomaiset torjuvia
Mielenosoituksen järjestämisen epäonnistuminen, sai kuitenkin järjestysvallan liikkeelle; myös Keskustiedustelupalvelu puuttui asiaan
– Suuri mielenosoitus marraskuun 13:ksi; satoja ihmisiä paikalla, ja siinä Chun sytytti itsensä tuleen, huusi iskulauseensa, ja kuoli illalla sairaalassa
–> Mittavat seuraukset aivan välittömästi, lakkoliikehdintää, poliittisiakin, mutta tulevan Yusin-diktatuurin aikana pysyvämpi järjestäytyminen ei ollut mahdollista
Chun Tae-il työväenliikkeen ja palkansaajien järjestäytymisen myyttisenä hahmona; kuvat alla Korean Ammattiliittojen Keskusjärjestöön (se radikaalimpi keskusjärjestö) kuuluvan virkamiesjärjestön Busanin osaston tilaisuudesta v. 2005. (Keskusjärjestön etusivun ylälaidassa muuten pyörii järjestäytymiseen ja voimien kokoamiseen kehottava banneri, jonka juoni alkaa Chun Tae-ilistä 35 vuotta sitten.)
Chun Tae-il -palkintojen jakaminen (jakajana oli Chunin äiti, yllä mainittu Yi So-sôn, joka mielletään poikansa perinnön jatkajaksi).
Chun Tae-ilin henki elää -esitys
• englanninnettu Joongang Ilbo -lehden kolumni, jossa Chun Tae-il tuodaan esiin arvosteltaessa nykyisten ammattiliittojen asenteita ja talouselämän ja menestyksellisen yritystoiminnan vastaisia otteita.
After reports about corruption at Kia Motors’ Gwangju plant labor union, we hear news that the union for port workers in Busan has allegedly been involved in selling jobs while violence was used at the meeting of representatives of the Korean Confederation of Trade Unions. After hearing such reports, we seriously wonder what labor unions mean to us.
In “A Single Spark,” a movie depicting the life of labor movement leader Chun Tae-il shown on screen a few years ago, the labor movement helped create humane conditions for young female factory workers, who had been suffering from starvation after days of endless work.
Mr. Chun, 35 years ago, set himself ablaze, shouting, “We are not machines. You must respect Labor Standard Acts.” Because of his dedication to the protection of the basic human rights of young female workers in sweatshops, we remember Mr. Chun as a magnificent young man.
In contrast, the 1955 Academy Award-winning film “On the Waterfront” portrayed a labor union that was often engaged in corruption and violence toward its members to win the interests of workers at the port’s loading docks.
Ammattiyhdistyksissä Chun Tae-ilin käyttämistä nykyisten ammattiyhdistysten arvosteluun on tietääkseni otettu vähän pulttia.