Korean nykyhistorian kysymyksiä

[…]
In 1949 Kim [Il-sung] did raise the possibility of a limited operation to seize Ongjin [niemimaa joka pilkisti pohjoisesta 38 leveysasteen eteläpuolelle], but the Soviet leadership rejected the plan. In early 1950 Stalin changed his mind, and, as the article in this issue details, in April and May Soviet and North Korean military leaders together worked out a plan for a full-scale offensive against South Korea. Cumings is right that leaders of both sides hoped to gain their patron’s support for a war by provoking an assault by the other side and that “the 1950 logic for both sides was to see who would be stupid enough to move first.” But the end of the story is that the Soviet Union eventually decided to support its client’s plan for military reunification while the United States did not. Thus, though Cumings is right that Korean history is made first and foremost by Koreans, the war of 1950-53 was not a purely Korean product.

Ja kun kerran vauhdissa ollaan, otetaanpa vielä keskeiset kohdat venäläisen Evgueni Bajanovin artikkelista Assessing the Politics of the Korean War, 1949-51, jossa käydään läpi keskeiset vaiheet NL:n ja Kiinan suhteesta Korean sotaan.
1. Stalin pelkäsi hyökkäystä Etelästä; raja oli rauhaton, molemminpuolisia provokaatioita, Syngman Rheen sotaisia puheita
2. Kim Il-sung vaati sotaa, Stalin kieltäytyi; maalis -49 Moskovassa KIS sanoi haluavansa vapauttaa Etelän, Stalin kieltää yksipuolisen hyökkäyksen; P-K:n painostus jatkui, Stalin käskee tutkia mahdollisuudet
3. Stalin hyväksyy hyökkäyksen - syitä: kommunistien voitto Kiinassa, atomipommi, kv-suhteiden kiristyminen, käsitys lännen heikkoudesta ja haluttomuudesta puolustaa Koreaa; tarkat yhteiset suunnitelmat NL:n johdolla
4. Kiinan asenne Etelän “vapauttamiseksi”; aluksi varovaisen myönteinen, myöh. hyvin myönteinen, lupaus avusta
5. Sotavalmistelut; NL:n suunnittelu- ja aseapu; sen lisäksi Kiinasta palaavat korealaistaistelijat
6. Sodan alkuvaiheet; Stalinin sana painoi paljon; sotaonnen käännyttyä ankaraa kritiikkiä P-K:ta kohtaan
7. Kiinan rooli sodan alkuvaiheessa;
8. Stalin painostaa vastahakoisen Kiinan osallistumaan sotaan;
9. Kiinalaiset “vapaaehtoiset” tulevat mukaan sotaan, kommunistileiri innoissaan;
10. Innostus häviää;
11. Kommunistit pyrkivät aselepoon;