Cumingsista
No niin, Bruce Cumingsin artikkelin referaatin palautuspäivä on tänään, ja oletan että ennen puoltapäivää postilaatikkoni alkaa täyttyä. Tai sitten ei. Ensimmäisen kotiläksyn suhteen olitte kuitenkin tehneet yleisesti ottaen hyvää työtä, joten oletan että jatkatte samalla linjalla… Kuten yhdelle Cumings-referaattinsa palauttaneelle sanoin, tämänkertainen juttu saattoi olla hieman työteliäs, koska se on tavallaan artikkeliteoksen teemoja yhteen kokoava kirjoitus, mutta kunhan ne keskeiset asiat siellä ovat niin ei ole mitään hätää. (Artikkelin väliotsikoista on aina apua!)
Bruce Cumingsista muutama sana.
Cumings, University of Chicagon historian professori (jonka artikkelista siis laaditaan referaatti tämän viikon luentoon mennessä) on ei-korealaisista Korean nykyhistorian tutkijoista merkittävimpiä ja kiistellyimpiäkin. Hänen suurin työnsä tähän mennessä on ollut kaksiosainen Korean sodan syntyä käsitellyt teos (Origins of the Korean War, Vol. 1: Liberation and the Emergence of Separate Regimes, 1945-1947 [1981] ja Origins of the Korean War, Vol. 2: The Roaring of the Cataract, 1947-1950 [1992]), joka on vapautumisen jälkeisen Korean eteläosan yhteiskuntaa ja politiikkaa käsitteleviltä osiltaan klassikon asemassa, mutta jolle aika ei ole ollut armollinen itse Korean sodan synnyn kannalta. Cumings painotti tutkimuksessaan sodan sisällissotaluonnetta ja sen syntyä niemimaan sisäisistä konflikteista, ilman tietoa Kim Il-sungin “sotalobbauksesta” Moskovassa ja Pekingissä, mikä tuli selkeästi esiin Neuvostoliiton arkistojen avauduttua 1990-luvun vaihteessa.
Referoitavasta artikkelista kannattaa huomata se, että sen on 1980-luvun alusta (ilm -84), jolloin julkinen sana ja keskustelu Etelä-Koreassa oli nykyistä paljon rajoitetumpaa, ja Japanin-vastaisilla mielipiteillä on enemmän poliittistakin liikkumatilaa. Kirjoitusaika selittää myös lause “molempien Koreoiden huomattavan menestyksellinen talouskehitys on perustunut kahteen täysin erilaiseen järjestelmään”, vaikka Cumingsilta vei kauas 1990-luvulle tunnustaa Pohjois-Korean tilanne.
Cumingsista ei myös voi välttyä saamasta kuvaa, että hän pyrkii tulkitsemaan Pohjois-Korean suhteen kaiken parhain päin, mutta ei osoita tippaakaan samaa avomielisyyttä Etelä-Koreaa kohtaan; toki esim. se että “autoritäärinen konfutselainen perinne” on kelvannut Pohjois-Korean diktatuurin muttei Etelä-Korean autoritarismin selitykseksi ei ole ainoastaan hänen piirteensä. (Cumingsin asenteellisuus pohjautuu lähinnä kriittisyyteen hänen omaa maataan Yhdysvaltoja kohtaan eikä puolen valitsemiseen Koreoiden välillä.)
Pohjois-Korean kirjallisuudesta väitellyt, eteläkorealaisessa yliopistossa opettava BR Myers on lievästi sanoen pisteliäs Cumingsin työtä kohden kirja-arvostelunsa
(Mother of All Mothers: The leadership secrets of Kim Jong Il) alussa:
In a book concluded in 1990 he argued that the Korean War started as “a local affair,” and that the conventional notion of a Soviet-sponsored invasion of the South was just so much Cold War paranoia. In 1991 Russian authorities started declassifying the Soviet archives, which soon revealed that Kim Il Sung had sent dozens of telegrams begging Stalin for a green light to invade, and that the two met in Moscow repeatedly to plan the event. Initially hailed as “magisterial,” The Origins of the Korean War soon gathered up its robes and retired to chambers. The book was such a valuable source of information on Korea in the 1940s, however, that many hoped the author would find a way to fix things and put it back into print.
Myersin kirjoitus, joka varsinaisesti on neljän eri kirjan arvio, kannattaa lukea eritoten hänen Pohjois-Korea-luonnehdintansa takia. (Hänen kärjekkäät ilmaisunsa ovat lähinnä sille mitä hän pitää Cumingsin Pohjois-Korean historian ja nykyolojen kaunisteluna.)