Korean nykyhistorian kysymyksiä

Kopioi-ja-liitä luentomuistiinpanoista:

Sodan loppu ja voittajavallat
- USA:n sodanjohdossa laadittiin 10.11.8.45 ehdotus Korean jakamiseksi kahteen miehitysvyöhykkeeseen 38. leveyspiiriä myöten, jonka NL hyväksyi

Charles Armstrong: North Korean Revolution, 1945-1950, s. 5:
- Poliittinen tyhjiö, yhteiskunnallinen epäjärjestys (”dislokaatio”), japanilaisvallan aiheuttama kulttuurinen nöyryytys, ja tämän vallan äkillinen loppuminen; japanilaisten jättämä teollinen perusta (etenkin pohjoisessa, jossa hieman yli puolet kaikesta teollisuudesta, raskaasta 86%)
- s. 46: Korean äkillinen vapautuminen loi valtavan tyhjiön politiikan täytettäväksi, “vapauttaen Korean yhteiskunnan edustamisesta kilpailevien äänien kakofonian”

- 350 poliittista puoluetta ja järjestöä v. 1947

Korealaiset ennen miehitysten vakiintumista
- kansankomiteat: paikallinen hallinto, järjestyksenpito, Japanin jälkien poistaminen ja “kätyreiden” syrjäyttäminen; omaehtoisia hallintoelimiä kaikilla paikallisuuden tasoilla
– “Korean itsenäisyyden valmistelukomitea” (Chosŏn Kŏn’guk Chunbiwiwŏnhoe), johdossa vasemmistolainen Yŏ Un-hyŏng, mukana sekä vasemmistolaisia että porvarillisia nationalisteja;
- syyskuun alussa ‘45 ja julisti Korean Kansantasavallan, (Chosŏn Inmin Konghwaguk)
– Ohjelma edistyksellinen, vasemmistolainenkin (ei kuitenkaan kommunistinen); 8 tunnin työpäivä, yleinen äänioikeus, maanvuokra-olojen kohentaminen (erittäin tärkeä asia!), suurteollisuuden kansallistaminen
– Kansantasavallalla lyhyt elämä, kun USA:n miehityshallinto ei sitä tunnustanut (kenraali Hodgella ohjeet olla tunnustamatta mitään korealaista hallintoa)

Vapautuksen jälkeiset toimijat ja aatteet
- Porvarillinen kansallismielisyys, (Kim Ku ja Kim Kyu-sik)
- Antikommunistinen porvarillinen kansallismielisyys (Syngman Rhee / Yi Sŭng-man)
- ei-kommunistinen vasemmistolaisuus (Yŏ Un-hyŏng)
- Maltillinen porvarillisuus; Kim Sŏng-su (liikemiesveljeksistä toinen, Donga Ilbo -lehti), liikekumppani Song Chin-u
- Kommunismi; merkittävin ryhmittymä kotikommunismi (Pak Hŏn-yŏng, toimi etelässä); Mantsurian sissikommunismi (Kim Il-sung), “Yenanilaiset” jotka olleet Maon joukoissa Yenanissa; Neuvostokommunistit eli Neuvostokorealaiset
- Pohjoisen kristillispohjainen porvarillinen nationalismi, Cho Man-sik

Cho Man-sik (vas. silmälasit) ja Kim Il-sung (oik. puikot kädessä) ravintolassa Pjongjangissa 30.9.1945. Keskellä univormusta päätellen Neuvostoarmeijan upseeri. Kuvalähteen mukaan kyseessä oleva ravintola on ns. yojông, jossa kisaeng-viihdyttäjänaiset tarjoilevat korkeille herroille. Pjongjang oli aikoinaan kuuluisa nimenomaan tällaisista paikoista. (Toinen Pjongjangin merkittävä piirre 1900-luvun alkupuolella oli kristinuskon merkittävä asema muuhun Koreaan nähden. Osin siksi myös Cho Man-sikin johtava asema vapautumisen jälkeen.) (Lähde: Daily NK)

Haebang konggan – “vapautettu tila”
Käsite jota on käytetty kuvaamaan vapautuksen jälkeistä poliittista ja yhteiskunnallista toimintaa; siihen sisältyy sekä ajatus vapautuksesta ja vapaudesta että myös poliittisesta konfliktista, ja tavallaan myös siitä että tämä vapautuksen jälkeinen vapautus oli kaventuva USA:n miehityshallinnon tiukentuvan otteen myötä

The Haebang konggan is, strictly speaking, the period from August 15, 1945, when the Korean peninsula was liberated from Japanese colonial rule, to the formation three years later of the Republic of Korea and the Democratic People’s Republic of Korea; in the Korean literature field the end date is sometimes extended to the outbreak of the Korean War in 1950. […]

Yhdysvaltain miehityshallinto ja Neuvostoliiton miehityshallinto

Jatkuu ensi kerralla…

No niin, Bruce Cumingsin artikkelin referaatin palautuspäivä on tänään, ja oletan että ennen puoltapäivää postilaatikkoni alkaa täyttyä. Tai sitten ei. Ensimmäisen kotiläksyn suhteen olitte kuitenkin tehneet yleisesti ottaen hyvää työtä, joten oletan että jatkatte samalla linjalla… Kuten yhdelle Cumings-referaattinsa palauttaneelle sanoin, tämänkertainen juttu saattoi olla hieman työteliäs, koska se on tavallaan artikkeliteoksen teemoja yhteen kokoava kirjoitus, mutta kunhan ne keskeiset asiat siellä ovat niin ei ole mitään hätää. (Artikkelin väliotsikoista on aina apua!)

Bruce Cumingsista muutama sana.

Cumings, University of Chicagon historian professori (jonka artikkelista siis laaditaan referaatti tämän viikon luentoon mennessä) on ei-korealaisista Korean nykyhistorian tutkijoista merkittävimpiä ja kiistellyimpiäkin. Hänen suurin työnsä tähän mennessä on ollut kaksiosainen Korean sodan syntyä käsitellyt teos (Origins of the Korean War, Vol. 1: Liberation and the Emergence of Separate Regimes, 1945-1947 [1981] ja Origins of the Korean War, Vol. 2: The Roaring of the Cataract, 1947-1950 [1992]), joka on vapautumisen jälkeisen Korean eteläosan yhteiskuntaa ja politiikkaa käsitteleviltä osiltaan klassikon asemassa, mutta jolle aika ei ole ollut armollinen itse Korean sodan synnyn kannalta. Cumings painotti tutkimuksessaan sodan sisällissotaluonnetta ja sen syntyä niemimaan sisäisistä konflikteista, ilman tietoa Kim Il-sungin “sotalobbauksesta” Moskovassa ja Pekingissä, mikä tuli selkeästi esiin Neuvostoliiton arkistojen avauduttua 1990-luvun vaihteessa.

Referoitavasta artikkelista kannattaa huomata se, että sen on 1980-luvun alusta (ilm -84), jolloin julkinen sana ja keskustelu Etelä-Koreassa oli nykyistä paljon rajoitetumpaa, ja Japanin-vastaisilla mielipiteillä on enemmän poliittistakin liikkumatilaa. Kirjoitusaika selittää myös lause “molempien Koreoiden huomattavan menestyksellinen talouskehitys on perustunut kahteen täysin erilaiseen järjestelmään”, vaikka Cumingsilta vei kauas 1990-luvulle tunnustaa Pohjois-Korean tilanne.

Cumingsista ei myös voi välttyä saamasta kuvaa, että hän pyrkii tulkitsemaan Pohjois-Korean suhteen kaiken parhain päin, mutta ei osoita tippaakaan samaa avomielisyyttä Etelä-Koreaa kohtaan; toki esim. se että “autoritäärinen konfutselainen perinne” on kelvannut Pohjois-Korean diktatuurin muttei Etelä-Korean autoritarismin selitykseksi ei ole ainoastaan hänen piirteensä. (Cumingsin asenteellisuus pohjautuu lähinnä kriittisyyteen hänen omaa maataan Yhdysvaltoja kohtaan eikä puolen valitsemiseen Koreoiden välillä.)

Pohjois-Korean kirjallisuudesta väitellyt, eteläkorealaisessa yliopistossa opettava BR Myers on lievästi sanoen pisteliäs Cumingsin työtä kohden kirja-arvostelunsa
(Mother of All Mothers: The leadership secrets of Kim Jong Il) alussa:

In a book concluded in 1990 he argued that the Korean War started as “a local affair,” and that the conventional notion of a Soviet-sponsored invasion of the South was just so much Cold War paranoia. In 1991 Russian authorities started declassifying the Soviet archives, which soon revealed that Kim Il Sung had sent dozens of telegrams begging Stalin for a green light to invade, and that the two met in Moscow repeatedly to plan the event. Initially hailed as “magisterial,” The Origins of the Korean War soon gathered up its robes and retired to chambers. The book was such a valuable source of information on Korea in the 1940s, however, that many hoped the author would find a way to fix things and put it back into print.

Myersin kirjoitus, joka varsinaisesti on neljän eri kirjan arvio, kannattaa lukea eritoten hänen Pohjois-Korea-luonnehdintansa takia. (Hänen kärjekkäät ilmaisunsa ovat lähinnä sille mitä hän pitää Cumingsin Pohjois-Korean historian ja nykyolojen kaunisteluna.)