luento 29.9.05 - tarkennuksia
Ei tämä nyt merkittävin seikka äskeisellä luennolla ollut, mutta tarkennettakoon (korjattakoon) kuitenkin se, mitä taisin japanilaisten 1910-luvulla tekemästä maanomistusolojen kartoituksesta sanoa. Se näkemys että maanomistusolojen huonontuminen entistäkin epätasa-arvoisemmaksi olisi alkanut nimenomaan tuosta hallinnollisesta toimesta ei enää nykytutkimuksen mukaan pidä kutiaan, vaan merkittävät muutokset entistä huonompaan alkoivat 1930-luvun vaihteessa, johon pienimpänä syynä ei ollut yleismaailmallinen pula-aika. Korealaisen maanomistajaluokan (suurmaanomistajien) omistusoikeuden laillinen määrittely oli maankartoituksen merkittävin seuraus.
Kartoituksen seurauksena oli kyllä se, että kenraalikuvernementistä eli Japanin siirtomaahallinnosta tuli Korean suurin maanomistaja, kun se otti haltuunsa suurimman osan kuningashuoneelle kuuluneista maista, virkamaita ja omistajuudeltaan määrittelemättömiä maapaloja kuten metsiä.
| omistaja- viljelijät |
omistaja- vuokraviljelijät |
vuokraviljelijät | |
| 1918 | 19.7 | 39.4 | 37.8 |
| 1930 | 17.6 | 31 | 46.5 |
| 1945 | 14.2 | 16.8 | 69.1 |
(Eckert ym., Korea Old and New, A History, s. 307)
Maanomistuksen keskittymisessä suurimmat hyötyjät olivat korealaisia maanomistajia. Japanin vallan päättyessä suurmaanomistajat, 3% maaseutuväestöstä [entä kaupungeissa asuvat viljelysmaan omistajat? -AL] omisti lähes 2/3 maasta; 80%:lla maaseutuväestöstä oli joko maata omistamattomia tai maata hyvin vähän omistavia puoli-vuokraviljelijöitä (Shin Gi-wook, “Agrarian Conflict and the Origins of Korean Capitalism”, Am.Jour.of Sociology 103:5, s- 1340).
Päivitetään tarpeen ja viitsimisen mukaan.

